tunnollinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tunto +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

Adjective[edit]

tunnollinen ‎(comparative tunnollisempi, superlative tunnollisin)

  1. Conscientious (desiring to do a task well).

Declension[edit]

Inflection of tunnollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tunnollinen tunnolliset
genitive tunnollisen tunnollisten
tunnollisien
partitive tunnollista tunnollisia
illative tunnolliseen tunnollisiin
singular plural
nominative tunnollinen tunnolliset
accusative nom. tunnollinen tunnolliset
gen. tunnollisen
genitive tunnollisen tunnollisten
tunnollisien
partitive tunnollista tunnollisia
inessive tunnollisessa tunnollisissa
elative tunnollisesta tunnollisista
illative tunnolliseen tunnollisiin
adessive tunnollisella tunnollisilla
ablative tunnolliselta tunnollisilta
allative tunnolliselle tunnollisille
essive tunnollisena tunnollisina
translative tunnolliseksi tunnollisiksi
instructive tunnollisin
abessive tunnollisetta tunnollisitta
comitative tunnollisine

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]