tunnustus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tunnustaa +‎ -us

Noun[edit]

tunnustus

  1. confession
  2. recognition
  3. acknowledgement, credit

Declension[edit]

Inflection of tunnustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tunnustus tunnustukset
genitive tunnustuksen tunnustusten
tunnustuksien
partitive tunnustusta tunnustuksia
illative tunnustukseen tunnustuksiin
singular plural
nominative tunnustus tunnustukset
accusative nom. tunnustus tunnustukset
gen. tunnustuksen
genitive tunnustuksen tunnustusten
tunnustuksien
partitive tunnustusta tunnustuksia
inessive tunnustuksessa tunnustuksissa
elative tunnustuksesta tunnustuksista
illative tunnustukseen tunnustuksiin
adessive tunnustuksella tunnustuksilla
ablative tunnustukselta tunnustuksilta
allative tunnustukselle tunnustuksille
essive tunnustuksena tunnustuksina
translative tunnustukseksi tunnustuksiksi
instructive tunnustuksin
abessive tunnustuksetta tunnustuksitta
comitative tunnustuksineen