tuntija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tuntea (to know) +‎ -ja (-er)

Noun[edit]

tuntija

  1. A connoisseur (specialist of a given field whose opinion is valued, especially in matters of taste).

Declension[edit]

Inflection of tuntija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative tuntija tuntijat
genitive tuntijan tuntijoiden
tuntijoitten
partitive tuntijaa tuntijoita
illative tuntijaan tuntijoihin
singular plural
nominative tuntija tuntijat
accusative nom.? tuntija tuntijat
gen. tuntijan
genitive tuntijan tuntijoiden
tuntijoitten
tuntijainrare
partitive tuntijaa tuntijoita
inessive tuntijassa tuntijoissa
elative tuntijasta tuntijoista
illative tuntijaan tuntijoihin
adessive tuntijalla tuntijoilla
ablative tuntijalta tuntijoilta
allative tuntijalleˣ tuntijoilleˣ
essive tuntijana tuntijoina
translative tuntijaksi tuntijoiksi
instructive tuntijoin
abessive tuntijatta tuntijoitta
comitative tuntijoineen

Usage notes[edit]

Often used with a modifier that specifies the field of expertise, e.g. viinintuntija = a connoisseur of wines