turkinkielinen

Finnish

Etymology

turkin +‎ kielinen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈturkinˌkie̯linen/, [ˈt̪urk̟iŋˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): tur‧kin‧kie‧li‧nen

Adjective

turkinkielinen (comparative turkinkielisempi, superlative turkinkielisin)

1. Turkish, Turkish language, Turkish speaking (written or expressed in Turkish)

Declension

Inflection of turkinkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		turkinkielinen	turkinkieliset
genitive		turkinkielisen	turkinkielisten turkinkielisien
partitive		turkinkielistä	turkinkielisiä
illative		turkinkieliseen	turkinkielisiin
		singular	plural
nominative		turkinkielinen	turkinkieliset
accusative	nom.	turkinkielinen	turkinkieliset
	gen.	turkinkielisen
genitive		turkinkielisen	turkinkielisten turkinkielisien
partitive		turkinkielistä	turkinkielisiä
inessive		turkinkielisessä	turkinkielisissä
elative		turkinkielisestä	turkinkielisistä
illative		turkinkieliseen	turkinkielisiin
adessive		turkinkielisellä	turkinkielisillä
ablative		turkinkieliseltä	turkinkielisiltä
allative		turkinkieliselle	turkinkielisille
essive		turkinkielisenä	turkinkielisinä
translative		turkinkieliseksi	turkinkielisiksi
abessive		turkinkielisettä	turkinkielisittä
instructive		—	turkinkielisin
comitative		—	turkinkielisine

Possessive forms of turkinkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative turkinkieliseni turkinkieliseni accusative nom. turkinkieliseni turkinkieliseni gen. turkinkieliseni genitive turkinkieliseni turkinkielisteni turkinkielisieni partitive turkinkielistäni turkinkielisiäni inessive turkinkielisessäni turkinkielisissäni elative turkinkielisestäni turkinkielisistäni illative turkinkieliseeni turkinkielisiini adessive turkinkieliselläni turkinkielisilläni ablative turkinkieliseltäni turkinkielisiltäni allative turkinkieliselleni turkinkielisilleni essive turkinkielisenäni turkinkielisinäni translative turkinkielisekseni turkinkielisikseni abessive turkinkielisettäni turkinkielisittäni instructive — — comitative — turkinkielisineni second-person singular possessor singular plural nominative turkinkielisesi turkinkielisesi accusative nom. turkinkielisesi turkinkielisesi gen. turkinkielisesi genitive turkinkielisesi turkinkielistesi turkinkielisiesi partitive turkinkielistäsi turkinkielisiäsi inessive turkinkielisessäsi turkinkielisissäsi elative turkinkielisestäsi turkinkielisistäsi illative turkinkieliseesi turkinkielisiisi adessive turkinkieliselläsi turkinkielisilläsi ablative turkinkieliseltäsi turkinkielisiltäsi allative turkinkielisellesi turkinkielisillesi essive turkinkielisenäsi turkinkielisinäsi translative turkinkieliseksesi turkinkielisiksesi abessive turkinkielisettäsi turkinkielisittäsi instructive — — comitative — turkinkielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative turkinkielisemme turkinkielisemme accusative nom. turkinkielisemme turkinkielisemme gen. turkinkielisemme genitive turkinkielisemme turkinkielistemme turkinkielisiemme partitive turkinkielistämme turkinkielisiämme inessive turkinkielisessämme turkinkielisissämme elative turkinkielisestämme turkinkielisistämme illative turkinkieliseemme turkinkielisiimme adessive turkinkielisellämme turkinkielisillämme ablative turkinkieliseltämme turkinkielisiltämme allative turkinkielisellemme turkinkielisillemme essive turkinkielisenämme turkinkielisinämme translative turkinkieliseksemme turkinkielisiksemme abessive turkinkielisettämme turkinkielisittämme instructive — — comitative — turkinkielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative turkinkielisenne turkinkielisenne accusative nom. turkinkielisenne turkinkielisenne gen. turkinkielisenne genitive turkinkielisenne turkinkielistenne turkinkielisienne partitive turkinkielistänne turkinkielisiänne inessive turkinkielisessänne turkinkielisissänne elative turkinkielisestänne turkinkielisistänne illative turkinkieliseenne turkinkielisiinne adessive turkinkielisellänne turkinkielisillänne ablative turkinkieliseltänne turkinkielisiltänne allative turkinkielisellenne turkinkielisillenne essive turkinkielisenänne turkinkielisinänne translative turkinkieliseksenne turkinkielisiksenne abessive turkinkielisettänne turkinkielisittänne instructive — — comitative — turkinkielisinenne third-person possessor singular plural nominative turkinkielisensä turkinkielisensä accusative nom. turkinkielisensä turkinkielisensä gen. turkinkielisensä genitive turkinkielisensä turkinkielistensä turkinkielisiensä partitive turkinkielistään turkinkielistänsä turkinkielisiään turkinkielisiänsä inessive turkinkielisessään turkinkielisessänsä turkinkielisissään turkinkielisissänsä elative turkinkielisestään turkinkielisestänsä turkinkielisistään turkinkielisistänsä illative turkinkieliseensä turkinkielisiinsä adessive turkinkielisellään turkinkielisellänsä turkinkielisillään turkinkielisillänsä ablative turkinkieliseltään turkinkieliseltänsä turkinkielisiltään turkinkielisiltänsä allative turkinkieliselleen turkinkielisellensä turkinkielisilleen turkinkielisillensä essive turkinkielisenään turkinkielisenänsä turkinkielisinään turkinkielisinänsä translative turkinkielisekseen turkinkieliseksensä turkinkielisikseen turkinkielisiksensä abessive turkinkielisettään turkinkielisettänsä turkinkielisittään turkinkielisittänsä instructive — — comitative — turkinkielisineen turkinkielisinensä

Further reading

• “turkinkielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03