tyven

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Danish[edit]

Noun[edit]

tyven c

  1. singular definite of tyv

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Noun[edit]

tyven

  1. (of wind) calm
Declension[edit]
Inflection of tyven (Kotus type 32/sisar, no gradation)
nominative tyven tyvenet
genitive tyvenen tyvenien
tyventen
partitive tyventä tyveniä
illative tyveneen tyveniin
singular plural
nominative tyven tyvenet
accusative nom.? tyven tyvenet
gen. tyvenen
genitive tyvenen tyvenien
tyventen
partitive tyventä tyveniä
inessive tyvenessä tyvenissä
elative tyvenestä tyvenistä
illative tyveneen tyveniin
adessive tyvenellä tyvenillä
ablative tyveneltä tyveniltä
allative tyvenelle tyvenille
essive tyvenenä tyveninä
translative tyveneksi tyveniksi
instructive tyvenin
abessive tyvenettä tyvenittä
comitative tyvenineen

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

tyven

  1. Genitive singular form of tyvi.

Anagrams[edit]


Norwegian Bokmål[edit]

Noun[edit]

tyven m

  1. definite singular of tyv