uhitteleminen

Finnish

Etymology

uhitella +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuhitːeleminen/, [ˈuɦit̪ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): u‧hit‧te‧le‧mi‧nen

Noun

uhitteleminen

1. verbal noun of uhitella
   1. defying, being defiant
   2. threatening

Declension

Inflection of uhitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		uhitteleminen	uhittelemiset
genitive		uhittelemisen	uhittelemisten uhittelemisien
partitive		uhittelemista	uhittelemisia
illative		uhittelemiseen	uhittelemisiin
		singular	plural
nominative		uhitteleminen	uhittelemiset
accusative	nom.	uhitteleminen	uhittelemiset
	gen.	uhittelemisen
genitive		uhittelemisen	uhittelemisten uhittelemisien
partitive		uhittelemista	uhittelemisia
inessive		uhittelemisessa	uhittelemisissa
elative		uhittelemisesta	uhittelemisista
illative		uhittelemiseen	uhittelemisiin
adessive		uhittelemisella	uhittelemisilla
ablative		uhittelemiselta	uhittelemisilta
allative		uhittelemiselle	uhittelemisille
essive		uhittelemisena	uhittelemisina
translative		uhittelemiseksi	uhittelemisiksi
abessive		uhittelemisetta	uhittelemisitta
instructive		—	uhittelemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of uhitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative uhittelemiseni uhittelemiseni accusative nom. uhittelemiseni uhittelemiseni gen. uhittelemiseni genitive uhittelemiseni uhittelemisteni uhittelemisieni partitive uhittelemistani uhittelemisiani inessive uhittelemisessani uhittelemisissani elative uhittelemisestani uhittelemisistani illative uhittelemiseeni uhittelemisiini adessive uhittelemisellani uhittelemisillani ablative uhittelemiseltani uhittelemisiltani allative uhittelemiselleni uhittelemisilleni essive uhittelemisenani uhittelemisinani translative uhittelemisekseni uhittelemisikseni abessive uhittelemisettani uhittelemisittani instructive — — comitative — uhittelemisineni second-person singular possessor singular plural nominative uhittelemisesi uhittelemisesi accusative nom. uhittelemisesi uhittelemisesi gen. uhittelemisesi genitive uhittelemisesi uhittelemistesi uhittelemisiesi partitive uhittelemistasi uhittelemisiasi inessive uhittelemisessasi uhittelemisissasi elative uhittelemisestasi uhittelemisistasi illative uhittelemiseesi uhittelemisiisi adessive uhittelemisellasi uhittelemisillasi ablative uhittelemiseltasi uhittelemisiltasi allative uhittelemisellesi uhittelemisillesi essive uhittelemisenasi uhittelemisinasi translative uhittelemiseksesi uhittelemisiksesi abessive uhittelemisettasi uhittelemisittasi instructive — — comitative — uhittelemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative uhittelemisemme uhittelemisemme accusative nom. uhittelemisemme uhittelemisemme gen. uhittelemisemme genitive uhittelemisemme uhittelemistemme uhittelemisiemme partitive uhittelemistamme uhittelemisiamme inessive uhittelemisessamme uhittelemisissamme elative uhittelemisestamme uhittelemisistamme illative uhittelemiseemme uhittelemisiimme adessive uhittelemisellamme uhittelemisillamme ablative uhittelemiseltamme uhittelemisiltamme allative uhittelemisellemme uhittelemisillemme essive uhittelemisenamme uhittelemisinamme translative uhittelemiseksemme uhittelemisiksemme abessive uhittelemisettamme uhittelemisittamme instructive — — comitative — uhittelemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative uhittelemisenne uhittelemisenne accusative nom. uhittelemisenne uhittelemisenne gen. uhittelemisenne genitive uhittelemisenne uhittelemistenne uhittelemisienne partitive uhittelemistanne uhittelemisianne inessive uhittelemisessanne uhittelemisissanne elative uhittelemisestanne uhittelemisistanne illative uhittelemiseenne uhittelemisiinne adessive uhittelemisellanne uhittelemisillanne ablative uhittelemiseltanne uhittelemisiltanne allative uhittelemisellenne uhittelemisillenne essive uhittelemisenanne uhittelemisinanne translative uhittelemiseksenne uhittelemisiksenne abessive uhittelemisettanne uhittelemisittanne instructive — — comitative — uhittelemisinenne third-person possessor singular plural nominative uhittelemisensa uhittelemisensa accusative nom. uhittelemisensa uhittelemisensa gen. uhittelemisensa genitive uhittelemisensa uhittelemistensa uhittelemisiensa partitive uhittelemistaan uhittelemistansa uhittelemisiaan uhittelemisiansa inessive uhittelemisessaan uhittelemisessansa uhittelemisissaan uhittelemisissansa elative uhittelemisestaan uhittelemisestansa uhittelemisistaan uhittelemisistansa illative uhittelemiseensa uhittelemisiinsa adessive uhittelemisellaan uhittelemisellansa uhittelemisillaan uhittelemisillansa ablative uhittelemiseltaan uhittelemiseltansa uhittelemisiltaan uhittelemisiltansa allative uhittelemiselleen uhittelemisellensa uhittelemisilleen uhittelemisillensa essive uhittelemisenaan uhittelemisenansa uhittelemisinaan uhittelemisinansa translative uhittelemisekseen uhittelemiseksensa uhittelemisikseen uhittelemisiksensa abessive uhittelemisettaan uhittelemisettansa uhittelemisittaan uhittelemisittansa instructive — — comitative — uhittelemisineen uhittelemisinensa