ulkomuoto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ulko- +‎ muoto

Noun[edit]

ulkomuoto

  1. appearance

Declension[edit]

Inflection of ulkomuoto (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative ulkomuoto ulkomuodot
genitive ulkomuodon ulkomuotojen
partitive ulkomuotoa ulkomuotoja
illative ulkomuotoon ulkomuotoihin
singular plural
nominative ulkomuoto ulkomuodot
accusative nom. ulkomuoto ulkomuodot
gen. ulkomuodon
genitive ulkomuodon ulkomuotojen
partitive ulkomuotoa ulkomuotoja
inessive ulkomuodossa ulkomuodoissa
elative ulkomuodosta ulkomuodoista
illative ulkomuotoon ulkomuotoihin
adessive ulkomuodolla ulkomuodoilla
ablative ulkomuodolta ulkomuodoilta
allative ulkomuodolle ulkomuodoille
essive ulkomuotona ulkomuotoina
translative ulkomuodoksi ulkomuodoiksi
instructive ulkomuodoin
abessive ulkomuodotta ulkomuodoitta
comitative ulkomuotoineen
Possessive forms of ulkomuoto (type valo)
possessor singular plural
1st person ulkomuotoni ulkomuotomme
2nd person ulkomuotosi ulkomuotonne
3rd person ulkomuotonsa