unelmaton

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From unelma (daydream, aspiration) +‎ -ton.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈunelmɑton/, [ˈune̞lˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): u‧nel‧ma‧ton

Adjective

[edit]

unelmaton (comparative unelmattomampi, superlative unelmattomin)

  1. dreamless, having no visions or aspirations while awake

Declension

[edit]
Inflection of unelmaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative unelmaton unelmattomat
genitive unelmattoman unelmattomien
partitive unelmatonta unelmattomia
illative unelmattomaan unelmattomiin
singular plural
nominative unelmaton unelmattomat
accusative nom. unelmaton unelmattomat
gen. unelmattoman
genitive unelmattoman unelmattomien
unelmatonten rare
partitive unelmatonta unelmattomia
inessive unelmattomassa unelmattomissa
elative unelmattomasta unelmattomista
illative unelmattomaan unelmattomiin
adessive unelmattomalla unelmattomilla
ablative unelmattomalta unelmattomilta
allative unelmattomalle unelmattomille
essive unelmattomana unelmattomina
translative unelmattomaksi unelmattomiksi
abessive unelmattomatta unelmattomitta
instructive unelmattomin
comitative unelmattomine
Possessive forms of unelmaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative unelmattomani unelmattomani
accusative nom. unelmattomani unelmattomani
gen. unelmattomani
genitive unelmattomani unelmattomieni
unelmatonteni rare
partitive unelmatontani unelmattomiani
inessive unelmattomassani unelmattomissani
elative unelmattomastani unelmattomistani
illative unelmattomaani unelmattomiini
adessive unelmattomallani unelmattomillani
ablative unelmattomaltani unelmattomiltani
allative unelmattomalleni unelmattomilleni
essive unelmattomanani unelmattominani
translative unelmattomakseni unelmattomikseni
abessive unelmattomattani unelmattomittani
instructive
comitative unelmattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative unelmattomasi unelmattomasi
accusative nom. unelmattomasi unelmattomasi
gen. unelmattomasi
genitive unelmattomasi unelmattomiesi
unelmatontesi rare
partitive unelmatontasi unelmattomiasi
inessive unelmattomassasi unelmattomissasi
elative unelmattomastasi unelmattomistasi
illative unelmattomaasi unelmattomiisi
adessive unelmattomallasi unelmattomillasi
ablative unelmattomaltasi unelmattomiltasi
allative unelmattomallesi unelmattomillesi
essive unelmattomanasi unelmattominasi
translative unelmattomaksesi unelmattomiksesi
abessive unelmattomattasi unelmattomittasi
instructive
comitative unelmattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative unelmattomamme unelmattomamme
accusative nom. unelmattomamme unelmattomamme
gen. unelmattomamme
genitive unelmattomamme unelmattomiemme
unelmatontemme rare
partitive unelmatontamme unelmattomiamme
inessive unelmattomassamme unelmattomissamme
elative unelmattomastamme unelmattomistamme
illative unelmattomaamme unelmattomiimme
adessive unelmattomallamme unelmattomillamme
ablative unelmattomaltamme unelmattomiltamme
allative unelmattomallemme unelmattomillemme
essive unelmattomanamme unelmattominamme
translative unelmattomaksemme unelmattomiksemme
abessive unelmattomattamme unelmattomittamme
instructive
comitative unelmattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative unelmattomanne unelmattomanne
accusative nom. unelmattomanne unelmattomanne
gen. unelmattomanne
genitive unelmattomanne unelmattomienne
unelmatontenne rare
partitive unelmatontanne unelmattomianne
inessive unelmattomassanne unelmattomissanne
elative unelmattomastanne unelmattomistanne
illative unelmattomaanne unelmattomiinne
adessive unelmattomallanne unelmattomillanne
ablative unelmattomaltanne unelmattomiltanne
allative unelmattomallenne unelmattomillenne
essive unelmattomananne unelmattominanne
translative unelmattomaksenne unelmattomiksenne
abessive unelmattomattanne unelmattomittanne
instructive
comitative unelmattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative unelmattomansa unelmattomansa
accusative nom. unelmattomansa unelmattomansa
gen. unelmattomansa
genitive unelmattomansa unelmattomiensa
unelmatontensa rare
partitive unelmatontaan
unelmatontansa
unelmattomiaan
unelmattomiansa
inessive unelmattomassaan
unelmattomassansa
unelmattomissaan
unelmattomissansa
elative unelmattomastaan
unelmattomastansa
unelmattomistaan
unelmattomistansa
illative unelmattomaansa unelmattomiinsa
adessive unelmattomallaan
unelmattomallansa
unelmattomillaan
unelmattomillansa
ablative unelmattomaltaan
unelmattomaltansa
unelmattomiltaan
unelmattomiltansa
allative unelmattomalleen
unelmattomallensa
unelmattomilleen
unelmattomillensa
essive unelmattomanaan
unelmattomanansa
unelmattominaan
unelmattominansa
translative unelmattomakseen
unelmattomaksensa
unelmattomikseen
unelmattomiksensa
abessive unelmattomattaan
unelmattomattansa
unelmattomittaan
unelmattomittansa
instructive
comitative unelmattomineen
unelmattominensa

Derived terms

[edit]