uusittu

Finnish

Participle

uusittu

1. past passive participle of uusia

Declension

Inflection of uusittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		uusittu	uusitut
genitive		uusitun	uusittujen
partitive		uusittua	uusittuja
illative		uusittuun	uusittuihin
		singular	plural
nominative		uusittu	uusitut
accusative	nom.	uusittu	uusitut
	gen.	uusitun
genitive		uusitun	uusittujen
partitive		uusittua	uusittuja
inessive		uusitussa	uusituissa
elative		uusitusta	uusituista
illative		uusittuun	uusittuihin
adessive		uusitulla	uusituilla
ablative		uusitulta	uusituilta
allative		uusitulle	uusituille
essive		uusittuna	uusittuina
translative		uusituksi	uusituiksi
abessive		uusitutta	uusituitta
instructive		—	uusituin
comitative		—	uusittuine

Possessive forms of uusittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative uusittuni uusittuni accusative nom. uusittuni uusittuni gen. uusittuni genitive uusittuni uusittujeni partitive uusittuani uusittujani inessive uusitussani uusituissani elative uusitustani uusituistani illative uusittuuni uusittuihini adessive uusitullani uusituillani ablative uusitultani uusituiltani allative uusitulleni uusituilleni essive uusittunani uusittuinani translative uusitukseni uusituikseni abessive uusituttani uusituittani instructive — — comitative — uusittuineni second-person singular possessor singular plural nominative uusittusi uusittusi accusative nom. uusittusi uusittusi gen. uusittusi genitive uusittusi uusittujesi partitive uusittuasi uusittujasi inessive uusitussasi uusituissasi elative uusitustasi uusituistasi illative uusittuusi uusittuihisi adessive uusitullasi uusituillasi ablative uusitultasi uusituiltasi allative uusitullesi uusituillesi essive uusittunasi uusittuinasi translative uusituksesi uusituiksesi abessive uusituttasi uusituittasi instructive — — comitative — uusittuinesi first-person plural possessor singular plural nominative uusittumme uusittumme accusative nom. uusittumme uusittumme gen. uusittumme genitive uusittumme uusittujemme partitive uusittuamme uusittujamme inessive uusitussamme uusituissamme elative uusitustamme uusituistamme illative uusittuumme uusittuihimme adessive uusitullamme uusituillamme ablative uusitultamme uusituiltamme allative uusitullemme uusituillemme essive uusittunamme uusittuinamme translative uusituksemme uusituiksemme abessive uusituttamme uusituittamme instructive — — comitative — uusittuinemme second-person plural possessor singular plural nominative uusittunne uusittunne accusative nom. uusittunne uusittunne gen. uusittunne genitive uusittunne uusittujenne partitive uusittuanne uusittujanne inessive uusitussanne uusituissanne elative uusitustanne uusituistanne illative uusittuunne uusittuihinne adessive uusitullanne uusituillanne ablative uusitultanne uusituiltanne allative uusitullenne uusituillenne essive uusittunanne uusittuinanne translative uusituksenne uusituiksenne abessive uusituttanne uusituittanne instructive — — comitative — uusittuinenne third-person possessor singular plural nominative uusittunsa uusittunsa accusative nom. uusittunsa uusittunsa gen. uusittunsa genitive uusittunsa uusittujensa partitive uusittuaan uusittuansa uusittujaan uusittujansa inessive uusitussaan uusitussansa uusituissaan uusituissansa elative uusitustaan uusitustansa uusituistaan uusituistansa illative uusittuunsa uusittuihinsa adessive uusitullaan uusitullansa uusituillaan uusituillansa ablative uusitultaan uusitultansa uusituiltaan uusituiltansa allative uusitulleen uusitullensa uusituilleen uusituillensa essive uusittunaan uusittunansa uusittuinaan uusittuinansa translative uusitukseen uusituksensa uusituikseen uusituiksensa abessive uusituttaan uusituttansa uusituittaan uusituittansa instructive — — comitative — uusittuineen uusittuinensa