väitellyt

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋæi̯telːyt/, [ˈʋæi̯t̪e̞lːyt̪]
• Rhymes: -æitelːyt
• Syllabification^(key): väi‧tel‧lyt

Adjective

väitellyt

1. one who has defended a doctoral dissertation

Usage notes

väitellyt, abbreviated (väit.), can be used as a suffix in academic titles already before the doctoral degree itself has been officially conferred by the dean, e.g. filosofian maisteri (väitellyt) (“Master of Philosophy, doctoral thesis defended”).

Declension

Inflection of väitellyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative		väitellyt	väitelleet
genitive		väitelleen	väitelleiden väitelleitten
partitive		väitellyttä	väitelleitä
illative		väitelleeseen	väitelleisiin väitelleihin
		singular	plural
nominative		väitellyt	väitelleet
accusative	nom.	väitellyt	väitelleet
	gen.	väitelleen
genitive		väitelleen	väitelleiden väitelleitten
partitive		väitellyttä	väitelleitä
inessive		väitelleessä	väitelleissä
elative		väitelleestä	väitelleistä
illative		väitelleeseen	väitelleisiin väitelleihin
adessive		väitelleellä	väitelleillä
ablative		väitelleeltä	väitelleiltä
allative		väitelleelle	väitelleille
essive		väitelleenä	väitelleinä
translative		väitelleeksi	väitelleiksi
abessive		väitelleettä	väitelleittä
instructive		—	väitellein
comitative		—	väitelleine

Possessive forms of väitellyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative väitelleeni väitelleeni accusative nom. väitelleeni väitelleeni gen. väitelleeni genitive väitelleeni väitelleideni väitelleitteni partitive väitellyttäni väitelleitäni inessive väitelleessäni väitelleissäni elative väitelleestäni väitelleistäni illative väitelleeseeni väitelleisiini väitelleihini adessive väitelleelläni väitelleilläni ablative väitelleeltäni väitelleiltäni allative väitelleelleni väitelleilleni essive väitelleenäni väitelleinäni translative väitelleekseni väitelleikseni abessive väitelleettäni väitelleittäni instructive — — comitative — väitelleineni second-person singular possessor singular plural nominative väitelleesi väitelleesi accusative nom. väitelleesi väitelleesi gen. väitelleesi genitive väitelleesi väitelleidesi väitelleittesi partitive väitellyttäsi väitelleitäsi inessive väitelleessäsi väitelleissäsi elative väitelleestäsi väitelleistäsi illative väitelleeseesi väitelleisiisi väitelleihisi adessive väitelleelläsi väitelleilläsi ablative väitelleeltäsi väitelleiltäsi allative väitelleellesi väitelleillesi essive väitelleenäsi väitelleinäsi translative väitelleeksesi väitelleiksesi abessive väitelleettäsi väitelleittäsi instructive — — comitative — väitelleinesi first-person plural possessor singular plural nominative väitelleemme väitelleemme accusative nom. väitelleemme väitelleemme gen. väitelleemme genitive väitelleemme väitelleidemme väitelleittemme partitive väitellyttämme väitelleitämme inessive väitelleessämme väitelleissämme elative väitelleestämme väitelleistämme illative väitelleeseemme väitelleisiimme väitelleihimme adessive väitelleellämme väitelleillämme ablative väitelleeltämme väitelleiltämme allative väitelleellemme väitelleillemme essive väitelleenämme väitelleinämme translative väitelleeksemme väitelleiksemme abessive väitelleettämme väitelleittämme instructive — — comitative — väitelleinemme second-person plural possessor singular plural nominative väitelleenne väitelleenne accusative nom. väitelleenne väitelleenne gen. väitelleenne genitive väitelleenne väitelleidenne väitelleittenne partitive väitellyttänne väitelleitänne inessive väitelleessänne väitelleissänne elative väitelleestänne väitelleistänne illative väitelleeseenne väitelleisiinne väitelleihinne adessive väitelleellänne väitelleillänne ablative väitelleeltänne väitelleiltänne allative väitelleellenne väitelleillenne essive väitelleenänne väitelleinänne translative väitelleeksenne väitelleiksenne abessive väitelleettänne väitelleittänne instructive — — comitative — väitelleinenne third-person possessor singular plural nominative väitelleensä väitelleensä accusative nom. väitelleensä väitelleensä gen. väitelleensä genitive väitelleensä väitelleidensä väitelleittensä partitive väitellyttään väitellyttänsä väitelleitään väitelleitänsä inessive väitelleessään väitelleessänsä väitelleissään väitelleissänsä elative väitelleestään väitelleestänsä väitelleistään väitelleistänsä illative väitelleeseensä väitelleisiinsä väitelleihinsä adessive väitelleellään väitelleellänsä väitelleillään väitelleillänsä ablative väitelleeltään väitelleeltänsä väitelleiltään väitelleiltänsä allative väitelleelleen väitelleellensä väitelleilleen väitelleillensä essive väitelleenään väitelleenänsä väitelleinään väitelleinänsä translative väitelleekseen väitelleeksensä väitelleikseen väitelleiksensä abessive väitelleettään väitelleettänsä väitelleittään väitelleittänsä instructive — — comitative — väitelleineen väitelleinensä

Participle

väitellyt

1. past active participle of väitellä