vaimennus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index va)

Etymology[edit]

From vaimentaa.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: vai‧men‧nus
  • IPA(key): /ˈʋɑimenːus/

Noun[edit]

vaimennus

  1. attenuation

Declension[edit]

Inflection of vaimennus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vaimennus vaimennukset
genitive vaimennuksen vaimennusten
vaimennuksien
partitive vaimennusta vaimennuksia
illative vaimennukseen vaimennuksiin
singular plural
nominative vaimennus vaimennukset
accusative nom. vaimennus vaimennukset
gen. vaimennuksen
genitive vaimennuksen vaimennusten
vaimennuksien
partitive vaimennusta vaimennuksia
inessive vaimennuksessa vaimennuksissa
elative vaimennuksesta vaimennuksista
illative vaimennukseen vaimennuksiin
adessive vaimennuksella vaimennuksilla
ablative vaimennukselta vaimennuksilta
allative vaimennukselle vaimennuksille
essive vaimennuksena vaimennuksina
translative vaimennukseksi vaimennuksiksi
instructive vaimennuksin
abessive vaimennuksetta vaimennuksitta
comitative vaimennuksineen