vanhuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vanha +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈʋɑnɦuːs]
  • Hyphenation: van‧huus

Noun[edit]

vanhuus

  1. age (the stage of life)

Declension[edit]

Inflection of vanhuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative vanhuus vanhuudet
genitive vanhuuden vanhuuksien
partitive vanhuutta vanhuuksia
illative vanhuuteen vanhuuksiin
singular plural
nominative vanhuus vanhuudet
accusative nom. vanhuus vanhuudet
gen. vanhuuden
genitive vanhuuden vanhuuksien
partitive vanhuutta vanhuuksia
inessive vanhuudessa vanhuuksissa
elative vanhuudesta vanhuuksista
illative vanhuuteen vanhuuksiin
adessive vanhuudella vanhuuksilla
ablative vanhuudelta vanhuuksilta
allative vanhuudelle vanhuuksille
essive vanhuutena vanhuuksina
translative vanhuudeksi vanhuuksiksi
instructive vanhuuksin
abessive vanhuudetta vanhuuksitta
comitative vanhuuksineen

Related terms[edit]