vankkurit

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vankkuri (compare Estonian vanker, Ingrian vankkuri, Votic vankkuri), of unknown further etymology; possibly a Germanic borrowing from an unidentified etymon.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋkːurit/, [ˈʋɑ̝ŋkːurit̪]
• Rhymes: -ɑŋkːurit
• Syllabification^(key): vank‧ku‧rit

Noun

vankkurit pl

1. wagon (heavier four-wheeled vehicle)

Declension

Inflection of vankkurit (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		—	vankkurit
genitive		—	vankkurien vankkureiden vankkureitten
partitive		—	vankkureita vankkureja
illative		—	vankkureihin
		singular	plural
nominative		—	vankkurit
accusative	nom.	—	vankkurit
	gen.	—
genitive		—	vankkurien vankkureiden vankkureitten
partitive		—	vankkureita vankkureja
inessive		—	vankkureissa
elative		—	vankkureista
illative		—	vankkureihin
adessive		—	vankkureilla
ablative		—	vankkureilta
allative		—	vankkureille
essive		—	vankkureina
translative		—	vankkureiksi
abessive		—	vankkureitta
instructive		—	vankkurein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vankkurit (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative — vankkurini accusative nom. — vankkurini gen. — genitive — vankkurieni vankkureideni vankkureitteni partitive — vankkureitani vankkurejani inessive — vankkureissani elative — vankkureistani illative — vankkureihini adessive — vankkureillani ablative — vankkureiltani allative — vankkureilleni essive — vankkureinani translative — vankkureikseni abessive — vankkureittani instructive — — comitative — vankkureineni second-person singular possessor singular plural nominative — vankkurisi accusative nom. — vankkurisi gen. — genitive — vankkuriesi vankkureidesi vankkureittesi partitive — vankkureitasi vankkurejasi inessive — vankkureissasi elative — vankkureistasi illative — vankkureihisi adessive — vankkureillasi ablative — vankkureiltasi allative — vankkureillesi essive — vankkureinasi translative — vankkureiksesi abessive — vankkureittasi instructive — — comitative — vankkureinesi first-person plural possessor singular plural nominative — vankkurimme accusative nom. — vankkurimme gen. — genitive — vankkuriemme vankkureidemme vankkureittemme partitive — vankkureitamme vankkurejamme inessive — vankkureissamme elative — vankkureistamme illative — vankkureihimme adessive — vankkureillamme ablative — vankkureiltamme allative — vankkureillemme essive — vankkureinamme translative — vankkureiksemme abessive — vankkureittamme instructive — — comitative — vankkureinemme second-person plural possessor singular plural nominative — vankkurinne accusative nom. — vankkurinne gen. — genitive — vankkurienne vankkureidenne vankkureittenne partitive — vankkureitanne vankkurejanne inessive — vankkureissanne elative — vankkureistanne illative — vankkureihinne adessive — vankkureillanne ablative — vankkureiltanne allative — vankkureillenne essive — vankkureinanne translative — vankkureiksenne abessive — vankkureittanne instructive — — comitative — vankkureinenne third-person possessor singular plural nominative — vankkurinsa accusative nom. — vankkurinsa gen. — genitive — vankkuriensa vankkureidensa vankkureittensa partitive — vankkureitaan vankkurejaan vankkureitansa vankkurejansa inessive — vankkureissaan vankkureissansa elative — vankkureistaan vankkureistansa illative — vankkureihinsa adessive — vankkureillaan vankkureillansa ablative — vankkureiltaan vankkureiltansa allative — vankkureilleen vankkureillensa essive — vankkureinaan vankkureinansa translative — vankkureikseen vankkureiksensa abessive — vankkureittaan vankkureittansa instructive — — comitative — vankkureineen vankkureinensa

Derived terms

• härkävankkurit
• vankkurikaravaani
• vankkuriteltta

Further reading

• “vankkurit”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑŋkːurit/, [ˈʋɑŋkːŭrĭd]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑŋkːurit/, [ˈʋɑŋkːurid̥]
• Rhymes: -ɑŋkːurit
• Hyphenation: vank‧ku‧rit

Noun

vankkurit

1. nominative/accusative plural of vankkuri

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 639