vastustamaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index va)

Etymology[edit]

From vastustaa ‎(to resist)

Adjective[edit]

vastustamaton ‎(comparative vastustamattomampi, superlative vastustamattomin)

  1. irresistible
  2. undownable

Verb[edit]

vastustamaton

  1. Negative participle of vastustaa.

Declension[edit]

Inflection of vastustamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative vastustamaton vastustamattomat
genitive vastustamattoman vastustamattomien
partitive vastustamatonta vastustamattomia
illative vastustamattomaan vastustamattomiin
singular plural
nominative vastustamaton vastustamattomat
accusative nom. vastustamaton vastustamattomat
gen. vastustamattoman
genitive vastustamattoman vastustamattomien
vastustamatontenrare
partitive vastustamatonta vastustamattomia
inessive vastustamattomassa vastustamattomissa
elative vastustamattomasta vastustamattomista
illative vastustamattomaan vastustamattomiin
adessive vastustamattomalla vastustamattomilla
ablative vastustamattomalta vastustamattomilta
allative vastustamattomalle vastustamattomille
essive vastustamattomana vastustamattomina
translative vastustamattomaksi vastustamattomiksi
instructive vastustamattomin
abessive vastustamattomatta vastustamattomitta
comitative vastustamattomine