viekkaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

viekas +‎ -uus

Noun[edit]

viekkaus

  1. cunning

Declension[edit]

Inflection of viekkaus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative viekkaus viekkaudet
genitive viekkauden viekkauksien
partitive viekkautta viekkauksia
illative viekkauteen viekkauksiin
singular plural
nominative viekkaus viekkaudet
accusative nom. viekkaus viekkaudet
gen. viekkauden
genitive viekkauden viekkauksien
partitive viekkautta viekkauksia
inessive viekkaudessa viekkauksissa
elative viekkaudesta viekkauksista
illative viekkauteen viekkauksiin
adessive viekkaudella viekkauksilla
ablative viekkaudelta viekkauksilta
allative viekkaudelle viekkauksille
essive viekkautena viekkauksina
translative viekkaudeksi viekkauksiksi
instructive viekkauksin
abessive viekkaudetta viekkauksitta
comitative viekkauksineen

Anagrams[edit]