vokaalisointu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

vokaali +‎ sointu

Noun[edit]

vokaalisointu

  1. (phonetics) vowel harmony

Declension[edit]

Inflection of vokaalisointu (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative vokaalisointu vokaalisoinnut
genitive vokaalisoinnun vokaalisointujen
partitive vokaalisointua vokaalisointuja
illative vokaalisointuun vokaalisointuihin
singular plural
nominative vokaalisointu vokaalisoinnut
accusative nom. vokaalisointu vokaalisoinnut
gen. vokaalisoinnun
genitive vokaalisoinnun vokaalisointujen
partitive vokaalisointua vokaalisointuja
inessive vokaalisoinnussa vokaalisoinnuissa
elative vokaalisoinnusta vokaalisoinnuista
illative vokaalisointuun vokaalisointuihin
adessive vokaalisoinnulla vokaalisoinnuilla
ablative vokaalisoinnulta vokaalisoinnuilta
allative vokaalisoinnulle vokaalisoinnuille
essive vokaalisointuna vokaalisointuina
translative vokaalisoinnuksi vokaalisoinnuiksi
instructive vokaalisoinnuin
abessive vokaalisoinnutta vokaalisoinnuitta
comitative vokaalisointuineen