yhdentekevä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

yhdentekevä (comparative yhdentekevämpi, superlative yhdentekevin)

  1. negligible, immaterial, inconsequential, unimportant

Declension[edit]

Inflection of yhdentekevä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative yhdentekevä yhdentekevät
genitive yhdentekevän yhdentekevien
partitive yhdentekevää yhdentekeviä
illative yhdentekevään yhdentekeviin
singular plural
nominative yhdentekevä yhdentekevät
accusative nom. yhdentekevä yhdentekevät
gen. yhdentekevän
genitive yhdentekevän yhdentekevien
yhdentekeväinrare
partitive yhdentekevää yhdentekeviä
inessive yhdentekevässä yhdentekevissä
elative yhdentekevästä yhdentekevistä
illative yhdentekevään yhdentekeviin
adessive yhdentekevällä yhdentekevillä
ablative yhdentekevältä yhdentekeviltä
allative yhdentekevälle yhdentekeville
essive yhdentekevänä yhdentekevinä
translative yhdentekeväksi yhdentekeviksi
instructive yhdentekevin
abessive yhdentekevättä yhdentekevittä
comitative yhdentekevine