yksiselitteinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

yksi +‎ selite +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈyksiˌselitːei̯nen/, [ˈyks̠iˌs̠e̞lit̪ˌt̪e̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -einen
  • Syllabification(key): yk‧si‧se‧lit‧tei‧nen

Adjective[edit]

yksiselitteinen (comparative yksiselitteisempi, superlative yksiselitteisin)

  1. unambiguous

Declension[edit]

Inflection of yksiselitteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksiselitteinen yksiselitteiset
genitive yksiselitteisen yksiselitteisten
yksiselitteisien
partitive yksiselitteistä yksiselitteisiä
illative yksiselitteiseen yksiselitteisiin
singular plural
nominative yksiselitteinen yksiselitteiset
accusative nom. yksiselitteinen yksiselitteiset
gen. yksiselitteisen
genitive yksiselitteisen yksiselitteisten
yksiselitteisien
partitive yksiselitteistä yksiselitteisiä
inessive yksiselitteisessä yksiselitteisissä
elative yksiselitteisestä yksiselitteisistä
illative yksiselitteiseen yksiselitteisiin
adessive yksiselitteisellä yksiselitteisillä
ablative yksiselitteiseltä yksiselitteisiltä
allative yksiselitteiselle yksiselitteisille
essive yksiselitteisenä yksiselitteisinä
translative yksiselitteiseksi yksiselitteisiksi
instructive yksiselitteisin
abessive yksiselitteisettä yksiselitteisittä
comitative yksiselitteisine
Possessive forms of yksiselitteinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person yksiselitteiseni yksiselitteisemme
2nd person yksiselitteisesi yksiselitteisenne
3rd person yksiselitteisensä

Derived terms[edit]