ylhäisyys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ylhäinen +‎ -yys

Noun[edit]

ylhäisyys

  1. nobility (the quality of being noble)
  2. Highness

Declension[edit]

Inflection of ylhäisyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative ylhäisyys ylhäisyydet
genitive ylhäisyyden ylhäisyyksien
partitive ylhäisyyttä ylhäisyyksiä
illative ylhäisyyteen ylhäisyyksiin
singular plural
nominative ylhäisyys ylhäisyydet
accusative nom. ylhäisyys ylhäisyydet
gen. ylhäisyyden
genitive ylhäisyyden ylhäisyyksien
partitive ylhäisyyttä ylhäisyyksiä
inessive ylhäisyydessä ylhäisyyksissä
elative ylhäisyydestä ylhäisyyksistä
illative ylhäisyyteen ylhäisyyksiin
adessive ylhäisyydellä ylhäisyyksillä
ablative ylhäisyydeltä ylhäisyyksiltä
allative ylhäisyydelle ylhäisyyksille
essive ylhäisyytenä ylhäisyyksinä
translative ylhäisyydeksi ylhäisyyksiksi
instructive ylhäisyyksin
abessive ylhäisyydettä ylhäisyyksittä
comitative ylhäisyyksineen
Possessive forms of ylhäisyys (type kalleus)
possessor singular plural
1st person ylhäisyyteni ylhäisyytemme
2nd person ylhäisyytesi ylhäisyytenne
3rd person ylhäisyytensä