ärjähtää

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ärjyä +‎ -ähtää

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈærjæhtæːˣ/, [ˈærjæht̪æː(ʔ)]
  • Rhymes: -ærjæhtæː
  • Syllabification(key): är‧jäh‧tää

Verb

[edit]

ärjähtää

  1. (intransitive) to snarl, to snap

Conjugation

[edit]
Inflection of ärjähtää (Kotus type 53*F/muistaa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärjähdän en ärjähdä 1st sing. olen ärjähtänyt en ole ärjähtänyt
2nd sing. ärjähdät et ärjähdä 2nd sing. olet ärjähtänyt et ole ärjähtänyt
3rd sing. ärjähtää ei ärjähdä 3rd sing. on ärjähtänyt ei ole ärjähtänyt
1st plur. ärjähdämme emme ärjähdä 1st plur. olemme ärjähtäneet emme ole ärjähtäneet
2nd plur. ärjähdätte ette ärjähdä 2nd plur. olette ärjähtäneet ette ole ärjähtäneet
3rd plur. ärjähtävät eivät ärjähdä 3rd plur. ovat ärjähtäneet eivät ole ärjähtäneet
passive ärjähdetään ei ärjähdetä passive on ärjähdetty ei ole ärjähdetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärjähdin en ärjähtänyt 1st sing. olin ärjähtänyt en ollut ärjähtänyt
2nd sing. ärjähdit et ärjähtänyt 2nd sing. olit ärjähtänyt et ollut ärjähtänyt
3rd sing. ärjähti ei ärjähtänyt 3rd sing. oli ärjähtänyt ei ollut ärjähtänyt
1st plur. ärjähdimme emme ärjähtäneet 1st plur. olimme ärjähtäneet emme olleet ärjähtäneet
2nd plur. ärjähditte ette ärjähtäneet 2nd plur. olitte ärjähtäneet ette olleet ärjähtäneet
3rd plur. ärjähtivät eivät ärjähtäneet 3rd plur. olivat ärjähtäneet eivät olleet ärjähtäneet
passive ärjähdettiin ei ärjähdetty passive oli ärjähdetty ei ollut ärjähdetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärjähtäisin en ärjähtäisi 1st sing. olisin ärjähtänyt en olisi ärjähtänyt
2nd sing. ärjähtäisit et ärjähtäisi 2nd sing. olisit ärjähtänyt et olisi ärjähtänyt
3rd sing. ärjähtäisi ei ärjähtäisi 3rd sing. olisi ärjähtänyt ei olisi ärjähtänyt
1st plur. ärjähtäisimme emme ärjähtäisi 1st plur. olisimme ärjähtäneet emme olisi ärjähtäneet
2nd plur. ärjähtäisitte ette ärjähtäisi 2nd plur. olisitte ärjähtäneet ette olisi ärjähtäneet
3rd plur. ärjähtäisivät eivät ärjähtäisi 3rd plur. olisivat ärjähtäneet eivät olisi ärjähtäneet
passive ärjähdettäisiin ei ärjähdettäisi passive olisi ärjähdetty ei olisi ärjähdetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. ärjähdä älä ärjähdä 2nd sing.
3rd sing. ärjähtäköön älköön ärjähtäkö 3rd sing. olkoon ärjähtänyt älköön olko ärjähtänyt
1st plur. ärjähtäkäämme älkäämme ärjähtäkö 1st plur.
2nd plur. ärjähtäkää älkää ärjähtäkö 2nd plur.
3rd plur. ärjähtäkööt älkööt ärjähtäkö 3rd plur. olkoot ärjähtäneet älkööt olko ärjähtäneet
passive ärjähdettäköön älköön ärjähdettäkö passive olkoon ärjähdetty älköön olko ärjähdetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärjähtänen en ärjähtäne 1st sing. lienen ärjähtänyt en liene ärjähtänyt
2nd sing. ärjähtänet et ärjähtäne 2nd sing. lienet ärjähtänyt et liene ärjähtänyt
3rd sing. ärjähtänee ei ärjähtäne 3rd sing. lienee ärjähtänyt ei liene ärjähtänyt
1st plur. ärjähtänemme emme ärjähtäne 1st plur. lienemme ärjähtäneet emme liene ärjähtäneet
2nd plur. ärjähtänette ette ärjähtäne 2nd plur. lienette ärjähtäneet ette liene ärjähtäneet
3rd plur. ärjähtänevät eivät ärjähtäne 3rd plur. lienevät ärjähtäneet eivät liene ärjähtäneet
passive ärjähdettäneen ei ärjähdettäne passive lienee ärjähdetty ei liene ärjähdetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ärjähtää present ärjähtävä ärjähdettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärjähtääkseni ärjähtääksemme
2nd ärjähtääksesi ärjähtääksenne
3rd ärjähtääkseen
ärjähtääksensä
past ärjähtänyt ärjähdetty
2nd inessive2 ärjähtäessä ärjähdettäessä agent4 ärjähtämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärjähtäessäni ärjähtäessämme
2nd ärjähtäessäsi ärjähtäessänne
3rd ärjähtäessään
ärjähtäessänsä
negative ärjähtämätön
instructive ärjähtäen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
* The third-person singular indicative form ärjähtää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive ärjähtämässä
elative ärjähtämästä
illative ärjähtämään
adessive ärjähtämällä
abessive ärjähtämättä
instructive ärjähtämän ärjähdettämän
4th3 verbal noun ärjähtäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärjähtämäisilläni ärjähtämäisillämme
2nd ärjähtämäisilläsi ärjähtämäisillänne
3rd ärjähtämäisillään
ärjähtämäisillänsä

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]