Ilmari

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From ilma (air) +‎ -ri. Adopted in the 19th century as a given name shortened from Ilmarinen, the skillful smith in the Kalevala.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈilmɑri/
  • Hyphenation: Il‧ma‧ri

Proper noun[edit]

Ilmari

  1. A male given name.
    • 1849 Kalevala (Translation 1989 by Keith Bosley) 18:650-654:
      Ohoh lasta lampahutta! / Menet seppo Ilmarille, / Vaahtiotsalle varaksi, / Sepon hurstin huuhtojaksi, / Sepon pään pesettimeksi!
      Ah, child, lamb! You will / marry the smith Ilmari / to care for a frothy-brow / to rinse out a smith's burlap / to be a smith's head-washer!
    • 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 159:
      Muu väki oikeastaan pitikin välittömästä Ilmarista. Aino-neiti sen sijaan olikin jo lapsena hillitty. Lapset olivat todella saaneet suomalaiset nimet, vieläpä Kalevalasta. Tyttöä sanottiin kuitenkin Aniksi.
    • 2005 Irja Sinivaara, Onni täällä, Tammi, ISBN 951-31-3395-8, page 29:
      Hei, mikä Aston toinen nimi on?
      Ilmari.
      Ihme nimi, Asto Ilmari.
      Ihme mies. Ilmari on myös Martin toinen nimi.
      Sairasta.
      Ei ole. On sellainen tapa. Pojille annetaan isän nimi, ja tytöille äidin nimi. Sun nimi on Mia Orvokki.

Declension[edit]

Related terms[edit]

Descendants[edit]

See also[edit]