Mäkilä

Finnish

Etymology

From mäki (“hill”) +‎ -lä, a dialectal form of the more common Mäkelä.

Pronunciation

• IPA: /ˈmækilæ/
• Hyphenation: Mä‧ki‧lä

Proper noun

Mäkilä

1. A surname.
2. Any of a number of small places in Finland.

Declension

Declension of Mäkilä (type kulkija) singular plural nominative Mäkilä Mäkilät genitive Mäkilän Mäkilöiden Mäkilöitten Mäkiläin1 partitive Mäkilää Mäkilöitä accusative Mäkilä Mäkilän Mäkilät inessive Mäkilässä Mäkilöissä elative Mäkilästä Mäkilöistä illative Mäkilään Mäkilöihin adessive Mäkilällä Mäkilöillä ablative Mäkilältä Mäkilöiltä allative Mäkilälle Mäkilöille essive Mäkilänä Mäkilöinä translative Mäkiläksi Mäkilöiksi instructive – Mäkilöin abessive Mäkilättä Mäkilöittä comitative – Mäkilöineen 1) Rare.