deklamaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see French déclamation), ultimately from Latin dēclāmātiō.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈde.klɑmɑːtio/, [ˈde̞.klɑ̝ˌmɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Syllabification^(key): de‧kla‧maa‧ti‧o

Noun

deklamaatio

1. declamation

Declension

Inflection of deklamaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		deklamaatio	deklamaatiot
genitive		deklamaation	deklamaatioiden deklamaatioitten
partitive		deklamaatiota	deklamaatioita
illative		deklamaatioon	deklamaatioihin
		singular	plural
nominative		deklamaatio	deklamaatiot
accusative	nom.	deklamaatio	deklamaatiot
	gen.	deklamaation
genitive		deklamaation	deklamaatioiden deklamaatioitten
partitive		deklamaatiota	deklamaatioita
inessive		deklamaatiossa	deklamaatioissa
elative		deklamaatiosta	deklamaatioista
illative		deklamaatioon	deklamaatioihin
adessive		deklamaatiolla	deklamaatioilla
ablative		deklamaatiolta	deklamaatioilta
allative		deklamaatiolle	deklamaatioille
essive		deklamaationa	deklamaatioina
translative		deklamaatioksi	deklamaatioiksi
abessive		deklamaatiotta	deklamaatioitta
instructive		—	deklamaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of deklamaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative deklamaationi deklamaationi accusative nom. deklamaationi deklamaationi gen. deklamaationi genitive deklamaationi deklamaatioideni deklamaatioitteni partitive deklamaatiotani deklamaatioitani inessive deklamaatiossani deklamaatioissani elative deklamaatiostani deklamaatioistani illative deklamaatiooni deklamaatioihini adessive deklamaatiollani deklamaatioillani ablative deklamaatioltani deklamaatioiltani allative deklamaatiolleni deklamaatioilleni essive deklamaationani deklamaatioinani translative deklamaatiokseni deklamaatioikseni abessive deklamaatiottani deklamaatioittani instructive — — comitative — deklamaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative deklamaatiosi deklamaatiosi accusative nom. deklamaatiosi deklamaatiosi gen. deklamaatiosi genitive deklamaatiosi deklamaatioidesi deklamaatioittesi partitive deklamaatiotasi deklamaatioitasi inessive deklamaatiossasi deklamaatioissasi elative deklamaatiostasi deklamaatioistasi illative deklamaatioosi deklamaatioihisi adessive deklamaatiollasi deklamaatioillasi ablative deklamaatioltasi deklamaatioiltasi allative deklamaatiollesi deklamaatioillesi essive deklamaationasi deklamaatioinasi translative deklamaatioksesi deklamaatioiksesi abessive deklamaatiottasi deklamaatioittasi instructive — — comitative — deklamaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative deklamaatiomme deklamaatiomme accusative nom. deklamaatiomme deklamaatiomme gen. deklamaatiomme genitive deklamaatiomme deklamaatioidemme deklamaatioittemme partitive deklamaatiotamme deklamaatioitamme inessive deklamaatiossamme deklamaatioissamme elative deklamaatiostamme deklamaatioistamme illative deklamaatioomme deklamaatioihimme adessive deklamaatiollamme deklamaatioillamme ablative deklamaatioltamme deklamaatioiltamme allative deklamaatiollemme deklamaatioillemme essive deklamaationamme deklamaatioinamme translative deklamaatioksemme deklamaatioiksemme abessive deklamaatiottamme deklamaatioittamme instructive — — comitative — deklamaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative deklamaationne deklamaationne accusative nom. deklamaationne deklamaationne gen. deklamaationne genitive deklamaationne deklamaatioidenne deklamaatioittenne partitive deklamaatiotanne deklamaatioitanne inessive deklamaatiossanne deklamaatioissanne elative deklamaatiostanne deklamaatioistanne illative deklamaatioonne deklamaatioihinne adessive deklamaatiollanne deklamaatioillanne ablative deklamaatioltanne deklamaatioiltanne allative deklamaatiollenne deklamaatioillenne essive deklamaationanne deklamaatioinanne translative deklamaatioksenne deklamaatioiksenne abessive deklamaatiottanne deklamaatioittanne instructive — — comitative — deklamaatioinenne third-person possessor singular plural nominative deklamaationsa deklamaationsa accusative nom. deklamaationsa deklamaationsa gen. deklamaationsa genitive deklamaationsa deklamaatioidensa deklamaatioittensa partitive deklamaatiotaan deklamaatiotansa deklamaatioitaan deklamaatioitansa inessive deklamaatiossaan deklamaatiossansa deklamaatioissaan deklamaatioissansa elative deklamaatiostaan deklamaatiostansa deklamaatioistaan deklamaatioistansa illative deklamaatioonsa deklamaatioihinsa adessive deklamaatiollaan deklamaatiollansa deklamaatioillaan deklamaatioillansa ablative deklamaatioltaan deklamaatioltansa deklamaatioiltaan deklamaatioiltansa allative deklamaatiolleen deklamaatiollensa deklamaatioilleen deklamaatioillensa essive deklamaationaan deklamaationansa deklamaatioinaan deklamaatioinansa translative deklamaatiokseen deklamaatioksensa deklamaatioikseen deklamaatioiksensa abessive deklamaatiottaan deklamaatiottansa deklamaatioittaan deklamaatioittansa instructive — — comitative — deklamaatioineen deklamaatioinensa