häikäileminen

Finnish

Etymology

häikäillä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhæi̯kæi̯leminen/, [ˈhæi̯k̟æi̯ˌle̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Syllabification^(key): häi‧käi‧le‧mi‧nen

Noun

häikäileminen

1. verbal noun of häikäillä
   1. hesitating, shying away from (doing something)

Declension

Inflection of häikäileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		häikäileminen	häikäilemiset
genitive		häikäilemisen	häikäilemisten häikäilemisien
partitive		häikäilemistä	häikäilemisiä
illative		häikäilemiseen	häikäilemisiin
		singular	plural
nominative		häikäileminen	häikäilemiset
accusative	nom.	häikäileminen	häikäilemiset
	gen.	häikäilemisen
genitive		häikäilemisen	häikäilemisten häikäilemisien
partitive		häikäilemistä	häikäilemisiä
inessive		häikäilemisessä	häikäilemisissä
elative		häikäilemisestä	häikäilemisistä
illative		häikäilemiseen	häikäilemisiin
adessive		häikäilemisellä	häikäilemisillä
ablative		häikäilemiseltä	häikäilemisiltä
allative		häikäilemiselle	häikäilemisille
essive		häikäilemisenä	häikäilemisinä
translative		häikäilemiseksi	häikäilemisiksi
abessive		häikäilemisettä	häikäilemisittä
instructive		—	häikäilemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of häikäileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative häikäilemiseni häikäilemiseni accusative nom. häikäilemiseni häikäilemiseni gen. häikäilemiseni genitive häikäilemiseni häikäilemisteni häikäilemisieni partitive häikäilemistäni häikäilemisiäni inessive häikäilemisessäni häikäilemisissäni elative häikäilemisestäni häikäilemisistäni illative häikäilemiseeni häikäilemisiini adessive häikäilemiselläni häikäilemisilläni ablative häikäilemiseltäni häikäilemisiltäni allative häikäilemiselleni häikäilemisilleni essive häikäilemisenäni häikäilemisinäni translative häikäilemisekseni häikäilemisikseni abessive häikäilemisettäni häikäilemisittäni instructive — — comitative — häikäilemisineni second-person singular possessor singular plural nominative häikäilemisesi häikäilemisesi accusative nom. häikäilemisesi häikäilemisesi gen. häikäilemisesi genitive häikäilemisesi häikäilemistesi häikäilemisiesi partitive häikäilemistäsi häikäilemisiäsi inessive häikäilemisessäsi häikäilemisissäsi elative häikäilemisestäsi häikäilemisistäsi illative häikäilemiseesi häikäilemisiisi adessive häikäilemiselläsi häikäilemisilläsi ablative häikäilemiseltäsi häikäilemisiltäsi allative häikäilemisellesi häikäilemisillesi essive häikäilemisenäsi häikäilemisinäsi translative häikäilemiseksesi häikäilemisiksesi abessive häikäilemisettäsi häikäilemisittäsi instructive — — comitative — häikäilemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative häikäilemisemme häikäilemisemme accusative nom. häikäilemisemme häikäilemisemme gen. häikäilemisemme genitive häikäilemisemme häikäilemistemme häikäilemisiemme partitive häikäilemistämme häikäilemisiämme inessive häikäilemisessämme häikäilemisissämme elative häikäilemisestämme häikäilemisistämme illative häikäilemiseemme häikäilemisiimme adessive häikäilemisellämme häikäilemisillämme ablative häikäilemiseltämme häikäilemisiltämme allative häikäilemisellemme häikäilemisillemme essive häikäilemisenämme häikäilemisinämme translative häikäilemiseksemme häikäilemisiksemme abessive häikäilemisettämme häikäilemisittämme instructive — — comitative — häikäilemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative häikäilemisenne häikäilemisenne accusative nom. häikäilemisenne häikäilemisenne gen. häikäilemisenne genitive häikäilemisenne häikäilemistenne häikäilemisienne partitive häikäilemistänne häikäilemisiänne inessive häikäilemisessänne häikäilemisissänne elative häikäilemisestänne häikäilemisistänne illative häikäilemiseenne häikäilemisiinne adessive häikäilemisellänne häikäilemisillänne ablative häikäilemiseltänne häikäilemisiltänne allative häikäilemisellenne häikäilemisillenne essive häikäilemisenänne häikäilemisinänne translative häikäilemiseksenne häikäilemisiksenne abessive häikäilemisettänne häikäilemisittänne instructive — — comitative — häikäilemisinenne third-person possessor singular plural nominative häikäilemisensä häikäilemisensä accusative nom. häikäilemisensä häikäilemisensä gen. häikäilemisensä genitive häikäilemisensä häikäilemistensä häikäilemisiensä partitive häikäilemistään häikäilemistänsä häikäilemisiään häikäilemisiänsä inessive häikäilemisessään häikäilemisessänsä häikäilemisissään häikäilemisissänsä elative häikäilemisestään häikäilemisestänsä häikäilemisistään häikäilemisistänsä illative häikäilemiseensä häikäilemisiinsä adessive häikäilemisellään häikäilemisellänsä häikäilemisillään häikäilemisillänsä ablative häikäilemiseltään häikäilemiseltänsä häikäilemisiltään häikäilemisiltänsä allative häikäilemiselleen häikäilemisellensä häikäilemisilleen häikäilemisillensä essive häikäilemisenään häikäilemisenänsä häikäilemisinään häikäilemisinänsä translative häikäilemisekseen häikäilemiseksensä häikäilemisikseen häikäilemisiksensä abessive häikäilemisettään häikäilemisettänsä häikäilemisittään häikäilemisittänsä instructive — — comitative — häikäilemisineen häikäilemisinensä