hankautuminen

Finnish

Etymology

hankautua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑŋkɑu̯tuminen/, [ˈhɑ̝ŋkɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): han‧kau‧tu‧mi‧nen

Noun

hankautuminen

1. verbal noun of hankautua
   1. getting rubbed

Declension

Inflection of hankautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		hankautuminen	hankautumiset
genitive		hankautumisen	hankautumisten hankautumisien
partitive		hankautumista	hankautumisia
illative		hankautumiseen	hankautumisiin
		singular	plural
nominative		hankautuminen	hankautumiset
accusative	nom.	hankautuminen	hankautumiset
	gen.	hankautumisen
genitive		hankautumisen	hankautumisten hankautumisien
partitive		hankautumista	hankautumisia
inessive		hankautumisessa	hankautumisissa
elative		hankautumisesta	hankautumisista
illative		hankautumiseen	hankautumisiin
adessive		hankautumisella	hankautumisilla
ablative		hankautumiselta	hankautumisilta
allative		hankautumiselle	hankautumisille
essive		hankautumisena	hankautumisina
translative		hankautumiseksi	hankautumisiksi
abessive		hankautumisetta	hankautumisitta
instructive		—	hankautumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hankautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hankautumiseni hankautumiseni accusative nom. hankautumiseni hankautumiseni gen. hankautumiseni genitive hankautumiseni hankautumisteni hankautumisieni partitive hankautumistani hankautumisiani inessive hankautumisessani hankautumisissani elative hankautumisestani hankautumisistani illative hankautumiseeni hankautumisiini adessive hankautumisellani hankautumisillani ablative hankautumiseltani hankautumisiltani allative hankautumiselleni hankautumisilleni essive hankautumisenani hankautumisinani translative hankautumisekseni hankautumisikseni abessive hankautumisettani hankautumisittani instructive — — comitative — hankautumisineni second-person singular possessor singular plural nominative hankautumisesi hankautumisesi accusative nom. hankautumisesi hankautumisesi gen. hankautumisesi genitive hankautumisesi hankautumistesi hankautumisiesi partitive hankautumistasi hankautumisiasi inessive hankautumisessasi hankautumisissasi elative hankautumisestasi hankautumisistasi illative hankautumiseesi hankautumisiisi adessive hankautumisellasi hankautumisillasi ablative hankautumiseltasi hankautumisiltasi allative hankautumisellesi hankautumisillesi essive hankautumisenasi hankautumisinasi translative hankautumiseksesi hankautumisiksesi abessive hankautumisettasi hankautumisittasi instructive — — comitative — hankautumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative hankautumisemme hankautumisemme accusative nom. hankautumisemme hankautumisemme gen. hankautumisemme genitive hankautumisemme hankautumistemme hankautumisiemme partitive hankautumistamme hankautumisiamme inessive hankautumisessamme hankautumisissamme elative hankautumisestamme hankautumisistamme illative hankautumiseemme hankautumisiimme adessive hankautumisellamme hankautumisillamme ablative hankautumiseltamme hankautumisiltamme allative hankautumisellemme hankautumisillemme essive hankautumisenamme hankautumisinamme translative hankautumiseksemme hankautumisiksemme abessive hankautumisettamme hankautumisittamme instructive — — comitative — hankautumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative hankautumisenne hankautumisenne accusative nom. hankautumisenne hankautumisenne gen. hankautumisenne genitive hankautumisenne hankautumistenne hankautumisienne partitive hankautumistanne hankautumisianne inessive hankautumisessanne hankautumisissanne elative hankautumisestanne hankautumisistanne illative hankautumiseenne hankautumisiinne adessive hankautumisellanne hankautumisillanne ablative hankautumiseltanne hankautumisiltanne allative hankautumisellenne hankautumisillenne essive hankautumisenanne hankautumisinanne translative hankautumiseksenne hankautumisiksenne abessive hankautumisettanne hankautumisittanne instructive — — comitative — hankautumisinenne third-person possessor singular plural nominative hankautumisensa hankautumisensa accusative nom. hankautumisensa hankautumisensa gen. hankautumisensa genitive hankautumisensa hankautumistensa hankautumisiensa partitive hankautumistaan hankautumistansa hankautumisiaan hankautumisiansa inessive hankautumisessaan hankautumisessansa hankautumisissaan hankautumisissansa elative hankautumisestaan hankautumisestansa hankautumisistaan hankautumisistansa illative hankautumiseensa hankautumisiinsa adessive hankautumisellaan hankautumisellansa hankautumisillaan hankautumisillansa ablative hankautumiseltaan hankautumiseltansa hankautumisiltaan hankautumisiltansa allative hankautumiselleen hankautumisellensa hankautumisilleen hankautumisillensa essive hankautumisenaan hankautumisenansa hankautumisinaan hankautumisinansa translative hankautumisekseen hankautumiseksensa hankautumisikseen hankautumisiksensa abessive hankautumisettaan hankautumisettansa hankautumisittaan hankautumisittansa instructive — — comitative — hankautumisineen hankautumisinensa