hassuttaminen

Finnish

Etymology

hassuttaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑsːutːɑminen/, [ˈhɑ̝s̠ːut̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Syllabification^(key): has‧sut‧ta‧mi‧nen

Noun

hassuttaminen

1. verbal noun of hassuttaa
   1. (colloquial) fooling, tricking

Declension

Inflection of hassuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		hassuttaminen	hassuttamiset
genitive		hassuttamisen	hassuttamisten hassuttamisien
partitive		hassuttamista	hassuttamisia
illative		hassuttamiseen	hassuttamisiin
		singular	plural
nominative		hassuttaminen	hassuttamiset
accusative	nom.	hassuttaminen	hassuttamiset
	gen.	hassuttamisen
genitive		hassuttamisen	hassuttamisten hassuttamisien
partitive		hassuttamista	hassuttamisia
inessive		hassuttamisessa	hassuttamisissa
elative		hassuttamisesta	hassuttamisista
illative		hassuttamiseen	hassuttamisiin
adessive		hassuttamisella	hassuttamisilla
ablative		hassuttamiselta	hassuttamisilta
allative		hassuttamiselle	hassuttamisille
essive		hassuttamisena	hassuttamisina
translative		hassuttamiseksi	hassuttamisiksi
abessive		hassuttamisetta	hassuttamisitta
instructive		—	hassuttamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hassuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hassuttamiseni hassuttamiseni accusative nom. hassuttamiseni hassuttamiseni gen. hassuttamiseni genitive hassuttamiseni hassuttamisteni hassuttamisieni partitive hassuttamistani hassuttamisiani inessive hassuttamisessani hassuttamisissani elative hassuttamisestani hassuttamisistani illative hassuttamiseeni hassuttamisiini adessive hassuttamisellani hassuttamisillani ablative hassuttamiseltani hassuttamisiltani allative hassuttamiselleni hassuttamisilleni essive hassuttamisenani hassuttamisinani translative hassuttamisekseni hassuttamisikseni abessive hassuttamisettani hassuttamisittani instructive — — comitative — hassuttamisineni second-person singular possessor singular plural nominative hassuttamisesi hassuttamisesi accusative nom. hassuttamisesi hassuttamisesi gen. hassuttamisesi genitive hassuttamisesi hassuttamistesi hassuttamisiesi partitive hassuttamistasi hassuttamisiasi inessive hassuttamisessasi hassuttamisissasi elative hassuttamisestasi hassuttamisistasi illative hassuttamiseesi hassuttamisiisi adessive hassuttamisellasi hassuttamisillasi ablative hassuttamiseltasi hassuttamisiltasi allative hassuttamisellesi hassuttamisillesi essive hassuttamisenasi hassuttamisinasi translative hassuttamiseksesi hassuttamisiksesi abessive hassuttamisettasi hassuttamisittasi instructive — — comitative — hassuttamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative hassuttamisemme hassuttamisemme accusative nom. hassuttamisemme hassuttamisemme gen. hassuttamisemme genitive hassuttamisemme hassuttamistemme hassuttamisiemme partitive hassuttamistamme hassuttamisiamme inessive hassuttamisessamme hassuttamisissamme elative hassuttamisestamme hassuttamisistamme illative hassuttamiseemme hassuttamisiimme adessive hassuttamisellamme hassuttamisillamme ablative hassuttamiseltamme hassuttamisiltamme allative hassuttamisellemme hassuttamisillemme essive hassuttamisenamme hassuttamisinamme translative hassuttamiseksemme hassuttamisiksemme abessive hassuttamisettamme hassuttamisittamme instructive — — comitative — hassuttamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative hassuttamisenne hassuttamisenne accusative nom. hassuttamisenne hassuttamisenne gen. hassuttamisenne genitive hassuttamisenne hassuttamistenne hassuttamisienne partitive hassuttamistanne hassuttamisianne inessive hassuttamisessanne hassuttamisissanne elative hassuttamisestanne hassuttamisistanne illative hassuttamiseenne hassuttamisiinne adessive hassuttamisellanne hassuttamisillanne ablative hassuttamiseltanne hassuttamisiltanne allative hassuttamisellenne hassuttamisillenne essive hassuttamisenanne hassuttamisinanne translative hassuttamiseksenne hassuttamisiksenne abessive hassuttamisettanne hassuttamisittanne instructive — — comitative — hassuttamisinenne third-person possessor singular plural nominative hassuttamisensa hassuttamisensa accusative nom. hassuttamisensa hassuttamisensa gen. hassuttamisensa genitive hassuttamisensa hassuttamistensa hassuttamisiensa partitive hassuttamistaan hassuttamistansa hassuttamisiaan hassuttamisiansa inessive hassuttamisessaan hassuttamisessansa hassuttamisissaan hassuttamisissansa elative hassuttamisestaan hassuttamisestansa hassuttamisistaan hassuttamisistansa illative hassuttamiseensa hassuttamisiinsa adessive hassuttamisellaan hassuttamisellansa hassuttamisillaan hassuttamisillansa ablative hassuttamiseltaan hassuttamiseltansa hassuttamisiltaan hassuttamisiltansa allative hassuttamiselleen hassuttamisellensa hassuttamisilleen hassuttamisillensa essive hassuttamisenaan hassuttamisenansa hassuttamisinaan hassuttamisinansa translative hassuttamisekseen hassuttamiseksensa hassuttamisikseen hassuttamisiksensa abessive hassuttamisettaan hassuttamisettansa hassuttamisittaan hassuttamisittansa instructive — — comitative — hassuttamisineen hassuttamisinensa

Anagrams

• tussahtaminen