hoiketa

Finnish

Etymology

From hoikka +‎ -eta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhoi̯ketɑˣ/, [ˈho̞i̯k̟e̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oiketɑ
• Syllabification^(key): hoi‧ke‧ta

Verb

hoiketa

1. (intransitive) To become slimmer.

Conjugation

Inflection of hoiketa (Kotus type 72*A/vanheta, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hoikkenen	en hoikkene	1st sing.	olen hoikennut	en ole hoikennut
2nd sing.		hoikkenet	et hoikkene	2nd sing.	olet hoikennut	et ole hoikennut
3rd sing.		hoikkenee	ei hoikkene	3rd sing.	on hoikennut	ei ole hoikennut
1st plur.		hoikkenemme	emme hoikkene	1st plur.	olemme hoikenneet	emme ole hoikenneet
2nd plur.		hoikkenette	ette hoikkene	2nd plur.	olette hoikenneet	ette ole hoikenneet
3rd plur.		hoikkenevat	eivät hoikkene	3rd plur.	ovat hoikenneet	eivät ole hoikenneet
passive		hoiketaan	ei hoiketa	passive	on hoikettu	ei ole hoikettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hoikkenin	en hoikennut	1st sing.	olin hoikennut	en ollut hoikennut
2nd sing.		hoikkenit	et hoikennut	2nd sing.	olit hoikennut	et ollut hoikennut
3rd sing.		hoikkeni	ei hoikennut	3rd sing.	oli hoikennut	ei ollut hoikennut
1st plur.		hoikkenimme	emme hoikenneet	1st plur.	olimme hoikenneet	emme olleet hoikenneet
2nd plur.		hoikkenitte	ette hoikenneet	2nd plur.	olitte hoikenneet	ette olleet hoikenneet
3rd plur.		hoikkenivat	eivät hoikenneet	3rd plur.	olivat hoikenneet	eivät olleet hoikenneet
passive		hoikettiin	ei hoikettu	passive	oli hoikettu	ei ollut hoikettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hoikkenisin	en hoikkenisi	1st sing.	olisin hoikennut	en olisi hoikennut
2nd sing.		hoikkenisit	et hoikkenisi	2nd sing.	olisit hoikennut	et olisi hoikennut
3rd sing.		hoikkenisi	ei hoikkenisi	3rd sing.	olisi hoikennut	ei olisi hoikennut
1st plur.		hoikkenisimme	emme hoikkenisi	1st plur.	olisimme hoikenneet	emme olisi hoikenneet
2nd plur.		hoikkenisitte	ette hoikkenisi	2nd plur.	olisitte hoikenneet	ette olisi hoikenneet
3rd plur.		hoikkenisivat	eivät hoikkenisi	3rd plur.	olisivat hoikenneet	eivät olisi hoikenneet
passive		hoikettaisiin	ei hoikettaisi	passive	olisi hoikettu	ei olisi hoikettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hoikkene	älä hoikkene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hoiketkoon	älköön hoiketko	3rd sing.	olkoon hoikennut	älköön olko hoikennut
1st plur.		hoiketkaamme	älkäämme hoiketko	1st plur.	—	—
2nd plur.		hoiketkaa	älkää hoiketko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hoiketkoot	älkööt hoiketko	3rd plur.	olkoot hoikenneet	älkööt olko hoikenneet
passive		hoikettakoon	älköön hoikettako	passive	olkoon hoikettu	älköön olko hoikettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hoikennen	en hoikenne	1st sing.	lienen hoikennut	en liene hoikennut
2nd sing.		hoikennet	et hoikenne	2nd sing.	lienet hoikennut	et liene hoikennut
3rd sing.		hoikennee	ei hoikenne	3rd sing.	lienee hoikennut	ei liene hoikennut
1st plur.		hoikennemme	emme hoikenne	1st plur.	lienemme hoikenneet	emme liene hoikenneet
2nd plur.		hoikennette	ette hoikenne	2nd plur.	lienette hoikenneet	ette liene hoikenneet
3rd plur.		hoikennevat	eivät hoikenne	3rd plur.	lienevät hoikenneet	eivät liene hoikenneet
passive		hoikettaneen	ei hoikettane	passive	lienee hoikettu	ei liene hoikettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hoiketa		present	hoikkeneva	hoikettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hoiketakseni hoiketaksemme 2nd hoiketaksesi hoiketaksenne 3rd hoiketakseen hoiketaksensa		past	hoikennut	hoikettu
2nd	inessive2	hoiketessa	hoikettaessa	agent3	hoikkenema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hoiketessani hoiketessamme 2nd hoiketessasi hoiketessanne 3rd hoiketessaan hoiketessansa		negative	hoikkenematon
	instructive	hoiketen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	hoikkenemassa	—
	elative	hoikkenemasta	—
	illative	hoikkenemaan	—
	adessive	hoikkenemalla	—
	abessive	hoikkenematta	—
	instructive	hoikkeneman	hoikettaman
4th4	verbal noun	hoikkeneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hoikkenemaisillani hoikkenemaisillamme 2nd hoikkenemaisillasi hoikkenemaisillanne 3rd hoikkenemaisillaan hoikkenemaisillansa

Related terms

• hoikentua
• hoikka

Further reading

• “hoiketa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• heikota, kiehtoa

Veps

Etymology 1

From hoik +‎ -eta.

Verb

hoiketa

1. to become thinner
2. to become rarified

Inflection

Inflection of hoiketa (inflection type 28/edeta)
1st infinitive	hoiketa
present indic.	hoikeneb
past indic.	hoikeni
	present indicative	past indicative	imperative
1st singular	hoikenen	hoikenin	—
2nd singular	hoikened	hoikenid	hoikene
3rd singular	hoikeneb	hoikeni	hoikekaha
1st plural	hoikenem	hoikenim	hoikekam
2nd plural	hoikenet	hoikenit	hoikekat
3rd plural	hoiketas hoikeneba	hoikeniba	hoikekaha
sing. conneg.1	hoikene	hoikenend	hoikene
plur. conneg.	hoikekoi	hoikenugoi	hoikekoi
	present conditional	past conditional	potential
1st singular	hoikenižin	hoikenuižin	hoikenenen
2nd singular	hoikenižid	hoikenuižid	hoikenened
3rd singular	hoikeniži	hoikenuiži	hoikeneneb
1st plural	hoikenižim	hoikenuižim	hoikenenem
2nd plural	hoikenižit	hoikenuižit	hoikenenet
3rd plural	hoikenižiba	hoikenuižiba	hoikeneneba
connegative	hoikeniži	hoikenuiži	hoikenene
non-finite forms
1st infinitive	hoiketa
2nd infinitive		3rd infinitive
inessive	hoiketes	inessive	hoikenemas
instructive	hoiketen	illative	hoikenemaha
participles		elative	hoikenemaspäi
present active	hoikenii	adessive	hoikenemal
past active	hoikenu	abessive	hoikenemat
past passive	hoiketud
1 In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

Etymology 2

From hoik +‎ -eta.

Verb

hoiketa

1. to make thinner
2. to rarify

Inflection

Inflection of hoiketa (inflection type 29/koheta)
1st infinitive	hoiketa
present indic.	hoikendab
past indic.	hoikenzi
	present indicative	past indicative	imperative
1st singular	hoikendan	hoikenzin	—
2nd singular	hoikendad	hoikenzid	hoikenda
3rd singular	hoikendab	hoikenzi	hoikekaha
1st plural	hoikendam	hoikenzim	hoikekam
2nd plural	hoikendat	hoikenzit	hoikekat
3rd plural	hoiketas hoikendaba	hoikenziba	hoikekaha
sing. conneg.1	hoikenda	hoikendand	hoikenda
plur. conneg.	hoikekoi	hoikenugoi	hoikekoi
	present conditional	past conditional	potential
1st singular	hoikendaižin	hoikenuižin	hoikendanen
2nd singular	hoikendaižid	hoikenuižid	hoikendaned
3rd singular	hoikendaiži	hoikenuiži	hoikendaneb
1st plural	hoikendaižim	hoikenuižim	hoikendanem
2nd plural	hoikendaižit	hoikenuižit	hoikendanet
3rd plural	hoikendaižiba	hoikenuižiba	hoikendaneba
connegative	hoikendaiži	hoikenuiži	hoikendane
non-finite forms
1st infinitive	hoiketa
2nd infinitive		3rd infinitive
inessive	hoiketes	inessive	hoikendamas
instructive	hoiketen	illative	hoikendamaha
participles		elative	hoikendamaspäi
present active	hoikendai	adessive	hoikendamal
past active	hoikenu	abessive	hoikendamat
past passive	hoiketud
1 In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

References

• Zajceva, N. G., Mullonen, M. I. (2007) “утончать, утончаться”, in Uz’ venä-vepsläine vajehnik / Novyj russko-vepsskij slovarʹ [New Russian–Veps Dictionary]‎^[2], Petrozavodsk: Periodika