improvisoiminen

Finnish

Etymology

improvisoida +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈimproʋisoi̯minen/, [ˈimpro̞ʋiˌs̠o̞i̯mine̞n]
• Rhymes: -oiminen
• Syllabification^(key): imp‧ro‧vi‧soi‧mi‧nen

Noun

improvisoiminen

1. verbal noun of improvisoida
   1. improvising

Declension

Inflection of improvisoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		improvisoiminen	improvisoimiset
genitive		improvisoimisen	improvisoimisten improvisoimisien
partitive		improvisoimista	improvisoimisia
illative		improvisoimiseen	improvisoimisiin
		singular	plural
nominative		improvisoiminen	improvisoimiset
accusative	nom.	improvisoiminen	improvisoimiset
	gen.	improvisoimisen
genitive		improvisoimisen	improvisoimisten improvisoimisien
partitive		improvisoimista	improvisoimisia
inessive		improvisoimisessa	improvisoimisissa
elative		improvisoimisesta	improvisoimisista
illative		improvisoimiseen	improvisoimisiin
adessive		improvisoimisella	improvisoimisilla
ablative		improvisoimiselta	improvisoimisilta
allative		improvisoimiselle	improvisoimisille
essive		improvisoimisena	improvisoimisina
translative		improvisoimiseksi	improvisoimisiksi
abessive		improvisoimisetta	improvisoimisitta
instructive		—	improvisoimisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of improvisoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative improvisoimiseni improvisoimiseni accusative nom. improvisoimiseni improvisoimiseni gen. improvisoimiseni genitive improvisoimiseni improvisoimisteni improvisoimisieni partitive improvisoimistani improvisoimisiani inessive improvisoimisessani improvisoimisissani elative improvisoimisestani improvisoimisistani illative improvisoimiseeni improvisoimisiini adessive improvisoimisellani improvisoimisillani ablative improvisoimiseltani improvisoimisiltani allative improvisoimiselleni improvisoimisilleni essive improvisoimisenani improvisoimisinani translative improvisoimisekseni improvisoimisikseni abessive improvisoimisettani improvisoimisittani instructive — — comitative — improvisoimisineni second-person singular possessor singular plural nominative improvisoimisesi improvisoimisesi accusative nom. improvisoimisesi improvisoimisesi gen. improvisoimisesi genitive improvisoimisesi improvisoimistesi improvisoimisiesi partitive improvisoimistasi improvisoimisiasi inessive improvisoimisessasi improvisoimisissasi elative improvisoimisestasi improvisoimisistasi illative improvisoimiseesi improvisoimisiisi adessive improvisoimisellasi improvisoimisillasi ablative improvisoimiseltasi improvisoimisiltasi allative improvisoimisellesi improvisoimisillesi essive improvisoimisenasi improvisoimisinasi translative improvisoimiseksesi improvisoimisiksesi abessive improvisoimisettasi improvisoimisittasi instructive — — comitative — improvisoimisinesi first-person plural possessor singular plural nominative improvisoimisemme improvisoimisemme accusative nom. improvisoimisemme improvisoimisemme gen. improvisoimisemme genitive improvisoimisemme improvisoimistemme improvisoimisiemme partitive improvisoimistamme improvisoimisiamme inessive improvisoimisessamme improvisoimisissamme elative improvisoimisestamme improvisoimisistamme illative improvisoimiseemme improvisoimisiimme adessive improvisoimisellamme improvisoimisillamme ablative improvisoimiseltamme improvisoimisiltamme allative improvisoimisellemme improvisoimisillemme essive improvisoimisenamme improvisoimisinamme translative improvisoimiseksemme improvisoimisiksemme abessive improvisoimisettamme improvisoimisittamme instructive — — comitative — improvisoimisinemme second-person plural possessor singular plural nominative improvisoimisenne improvisoimisenne accusative nom. improvisoimisenne improvisoimisenne gen. improvisoimisenne genitive improvisoimisenne improvisoimistenne improvisoimisienne partitive improvisoimistanne improvisoimisianne inessive improvisoimisessanne improvisoimisissanne elative improvisoimisestanne improvisoimisistanne illative improvisoimiseenne improvisoimisiinne adessive improvisoimisellanne improvisoimisillanne ablative improvisoimiseltanne improvisoimisiltanne allative improvisoimisellenne improvisoimisillenne essive improvisoimisenanne improvisoimisinanne translative improvisoimiseksenne improvisoimisiksenne abessive improvisoimisettanne improvisoimisittanne instructive — — comitative — improvisoimisinenne third-person possessor singular plural nominative improvisoimisensa improvisoimisensa accusative nom. improvisoimisensa improvisoimisensa gen. improvisoimisensa genitive improvisoimisensa improvisoimistensa improvisoimisiensa partitive improvisoimistaan improvisoimistansa improvisoimisiaan improvisoimisiansa inessive improvisoimisessaan improvisoimisessansa improvisoimisissaan improvisoimisissansa elative improvisoimisestaan improvisoimisestansa improvisoimisistaan improvisoimisistansa illative improvisoimiseensa improvisoimisiinsa adessive improvisoimisellaan improvisoimisellansa improvisoimisillaan improvisoimisillansa ablative improvisoimiseltaan improvisoimiseltansa improvisoimisiltaan improvisoimisiltansa allative improvisoimiselleen improvisoimisellensa improvisoimisilleen improvisoimisillensa essive improvisoimisenaan improvisoimisenansa improvisoimisinaan improvisoimisinansa translative improvisoimisekseen improvisoimiseksensa improvisoimisikseen improvisoimisiksensa abessive improvisoimisettaan improvisoimisettansa improvisoimisittaan improvisoimisittansa instructive — — comitative — improvisoimisineen improvisoimisinensa