kiikari

Finnish

(index ki)

Etymology

From Swedish kikare.

Pronunciation

• IPA: [ˈkiːkɑri]
• Hyphenation: kii‧ka‧ri
• Rhymes: -iːkɑri
• Rhymes: -ɑri

Noun

Wikipedia ^fi

kiikari

1. binoculars

Declension

Declension of kiikari (type paperi) singular plural nominative kiikari kiikarit genitive kiikarin kiikarien kiikareiden kiikareitten partitive kiikaria kiikareita kiikareja accusative kiikari kiikarin kiikarit inessive kiikarissa kiikareissa elative kiikarista kiikareista illative kiikariin kiikareihin adessive kiikarilla kiikareilla ablative kiikarilta kiikareilta allative kiikarille kiikareille essive kiikarina kiikareina translative kiikariksi kiikareiksi instructive – kiikarein abessive kiikaritta kiikareitta comitative – kiikareineen

Derived terms

• kiikaroida
• olla kiikarissa

Usage notes

Often used in plural form, kiikarit.