kunnia

Definition from Wiktionary, a free dictionary

Contents 1 Finnish 1.1 Etymology 1.2 Noun 1.2.1 Declension

[edit] Finnish

[edit] Etymology

Borrowed from Proto-Germanic *kunja-. The meaning changed from “family, clan” to “noble family, family honour” and finally to “honour”. See kön.

[edit] Noun

kunnia

1. honour/honor
2. credit

[edit] Declension

Declension of kunnia (type kulkija) singular plural nominative kunnia kunniat genitive kunnian kunnioiden kunnioitten kunniain1 partitive kunniaa kunnioita accusative kunnia kunnian kunniat inessive kunniassa kunnioissa elative kunniasta kunnioista illative kunniaan kunnioihin adessive kunnialla kunnioilla ablative kunnialta kunnioilta allative kunnialle kunnioille essive kunniana kunnioina translative kunniaksi kunnioiksi instructive – kunnioin abessive kunniatta kunnioitta comitative – kunnioineen 1) Rare.