kyrpä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kürpä (compare Estonian kürb, Ingrian kyrpä, Karelian kyrpä, Ludian kürb, Votic tšürpä (Pummala)). The word is first attested in the writings of Christfrid Ganander in 1786, with its first appearance in a dictionary dating back to 1848. The word is sometimes said to have originally referred to a lone, tall pine tree, or alternately a strong branch on a pine top, such as formed when the top was damaged but remained attached, and a side branch started growing upward at the spot. In light of the notes above, this appears to be an urban legend; it is more likely that the pine-related usage is a later development than the sexually related one.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkyrpæ/, [ˈk̟yrpæ]
• Rhymes: -yrpæ
• Syllabification^(key): kyr‧pä

Noun

kyrpä (vulgar)

1. cock, dick, prick, schlong (penis)
2. asshole, prick (annoying person)

   Useimmat poliitikot ovat täysiä kyrpiä.

   Most politicians are real pricks.

Declension

Inflection of kyrpä (Kotus type 10*E/koira, p-v gradation)
nominative		kyrpä	kyrvät
genitive		kyrvän	kyrpien
partitive		kyrpää	kyrpiä
illative		kyrpään	kyrpiin
		singular	plural
nominative		kyrpä	kyrvät
accusative	nom.	kyrpä	kyrvät
	gen.	kyrvän
genitive		kyrvän	kyrpien kyrpäinrare
partitive		kyrpää	kyrpiä
inessive		kyrvässä	kyrvissä
elative		kyrvästä	kyrvistä
illative		kyrpään	kyrpiin
adessive		kyrvällä	kyrvillä
ablative		kyrvältä	kyrviltä
allative		kyrvälle	kyrville
essive		kyrpänä	kyrpinä
translative		kyrväksi	kyrviksi
abessive		kyrvättä	kyrvittä
instructive		—	kyrvin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kyrpä (Kotus type 10*E/koira, p-v gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kyrpäni kyrpäni accusative nom. kyrpäni kyrpäni gen. kyrpäni genitive kyrpäni kyrpieni kyrpäinirare partitive kyrpääni kyrpiäni inessive kyrvässäni kyrvissäni elative kyrvästäni kyrvistäni illative kyrpääni kyrpiini adessive kyrvälläni kyrvilläni ablative kyrvältäni kyrviltäni allative kyrvälleni kyrvilleni essive kyrpänäni kyrpinäni translative kyrväkseni kyrvikseni abessive kyrvättäni kyrvittäni instructive — — comitative — kyrpineni second-person singular possessor singular plural nominative kyrpäsi kyrpäsi accusative nom. kyrpäsi kyrpäsi gen. kyrpäsi genitive kyrpäsi kyrpiesi kyrpäisirare partitive kyrpääsi kyrpiäsi inessive kyrvässäsi kyrvissäsi elative kyrvästäsi kyrvistäsi illative kyrpääsi kyrpiisi adessive kyrvälläsi kyrvilläsi ablative kyrvältäsi kyrviltäsi allative kyrvällesi kyrvillesi essive kyrpänäsi kyrpinäsi translative kyrväksesi kyrviksesi abessive kyrvättäsi kyrvittäsi instructive — — comitative — kyrpinesi first-person plural possessor singular plural nominative kyrpämme kyrpämme accusative nom. kyrpämme kyrpämme gen. kyrpämme genitive kyrpämme kyrpiemme kyrpäimmerare partitive kyrpäämme kyrpiämme inessive kyrvässämme kyrvissämme elative kyrvästämme kyrvistämme illative kyrpäämme kyrpiimme adessive kyrvällämme kyrvillämme ablative kyrvältämme kyrviltämme allative kyrvällemme kyrvillemme essive kyrpänämme kyrpinämme translative kyrväksemme kyrviksemme abessive kyrvättämme kyrvittämme instructive — — comitative — kyrpinemme second-person plural possessor singular plural nominative kyrpänne kyrpänne accusative nom. kyrpänne kyrpänne gen. kyrpänne genitive kyrpänne kyrpienne kyrpäinnerare partitive kyrpäänne kyrpiänne inessive kyrvässänne kyrvissänne elative kyrvästänne kyrvistänne illative kyrpäänne kyrpiinne adessive kyrvällänne kyrvillänne ablative kyrvältänne kyrviltänne allative kyrvällenne kyrvillenne essive kyrpänänne kyrpinänne translative kyrväksenne kyrviksenne abessive kyrvättänne kyrvittänne instructive — — comitative — kyrpinenne third-person possessor singular plural nominative kyrpänsä kyrpänsä accusative nom. kyrpänsä kyrpänsä gen. kyrpänsä genitive kyrpänsä kyrpiensä kyrpäinsärare partitive kyrpäänsä kyrpiään kyrpiänsä inessive kyrvässään kyrvässänsä kyrvissään kyrvissänsä elative kyrvästään kyrvästänsä kyrvistään kyrvistänsä illative kyrpäänsä kyrpiinsä adessive kyrvällään kyrvällänsä kyrvillään kyrvillänsä ablative kyrvältään kyrvältänsä kyrviltään kyrviltänsä allative kyrvälleen kyrvällensä kyrvilleen kyrvillensä essive kyrpänään kyrpänänsä kyrpinään kyrpinänsä translative kyrväkseen kyrväksensä kyrvikseen kyrviksensä abessive kyrvättään kyrvättänsä kyrvittään kyrvittänsä instructive — — comitative — kyrpineen kyrpinensä

Synonyms

• (penis): kulli, muna, mulkku (vulgar); kikkeli, pippeli (colloquial); siitin, penis (decent)

Derived terms

verbs

• kyrpiintyä
• kyrpiä
• kyrvähtää
• kyrväyttää

 

compounds

• kyrpänaama
• kyrvänsyylä

 

Further reading

• “kyrpä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kürpä. Cognates include Finnish kyrpä and Estonian kürb.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkyrpæ/, [ˈkyrp]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkyrpæ/, [ˈkyrb̥æ]
• Rhymes: -yrp, -yrpæ
• Hyphenation: kyr‧pä

Noun

kyrpä

1. penis

Declension

Declension of kyrpä (type 3/koira, p-v gradation)
	singular	plural
nominative	kyrpä	kyrvät
genitive	kyrvän	kyrpiin
partitive	kyrpää	kyrpiä
illative	kyrpää	kyrpii
inessive	kyrvääs	kyrviis
elative	kyrväst	kyrvist
allative	kyrvälle	kyrville
adessive	kyrvääl	kyrviil
ablative	kyrvält	kyrvilt
translative	kyrväks	kyrviks
essive	kyrpännä, kyrpään	kyrpinnä, kyrpiin
exessive1)	kyrpänt	kyrpint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• tyrä, mulkku, (vulgar) huja

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 232