lokoilla

Finnish

Etymology

loko- +‎ -illa. The root is shared with lokoisa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlokoi̯lːɑˣ/, [ˈlo̞ko̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -okoilːɑ
• Syllabification^(key): lo‧koil‧la

Verb

lokoilla

1. To while away, idle, rest (to spend one's time comfortably and care-free).

Conjugation

Inflection of lokoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lokoilen	en lokoile	1st sing.	olen lokoillut	en ole lokoillut
2nd sing.		lokoilet	et lokoile	2nd sing.	olet lokoillut	et ole lokoillut
3rd sing.		lokoilee	ei lokoile	3rd sing.	on lokoillut	ei ole lokoillut
1st plur.		lokoilemme	emme lokoile	1st plur.	olemme lokoilleet	emme ole lokoilleet
2nd plur.		lokoilette	ette lokoile	2nd plur.	olette lokoilleet	ette ole lokoilleet
3rd plur.		lokoilevat	eivät lokoile	3rd plur.	ovat lokoilleet	eivät ole lokoilleet
passive		lokoillaan	ei lokoilla	passive	on lokoiltu	ei ole lokoiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lokoilin	en lokoillut	1st sing.	olin lokoillut	en ollut lokoillut
2nd sing.		lokoilit	et lokoillut	2nd sing.	olit lokoillut	et ollut lokoillut
3rd sing.		lokoili	ei lokoillut	3rd sing.	oli lokoillut	ei ollut lokoillut
1st plur.		lokoilimme	emme lokoilleet	1st plur.	olimme lokoilleet	emme olleet lokoilleet
2nd plur.		lokoilitte	ette lokoilleet	2nd plur.	olitte lokoilleet	ette olleet lokoilleet
3rd plur.		lokoilivat	eivät lokoilleet	3rd plur.	olivat lokoilleet	eivät olleet lokoilleet
passive		lokoiltiin	ei lokoiltu	passive	oli lokoiltu	ei ollut lokoiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lokoilisin	en lokoilisi	1st sing.	olisin lokoillut	en olisi lokoillut
2nd sing.		lokoilisit	et lokoilisi	2nd sing.	olisit lokoillut	et olisi lokoillut
3rd sing.		lokoilisi	ei lokoilisi	3rd sing.	olisi lokoillut	ei olisi lokoillut
1st plur.		lokoilisimme	emme lokoilisi	1st plur.	olisimme lokoilleet	emme olisi lokoilleet
2nd plur.		lokoilisitte	ette lokoilisi	2nd plur.	olisitte lokoilleet	ette olisi lokoilleet
3rd plur.		lokoilisivat	eivät lokoilisi	3rd plur.	olisivat lokoilleet	eivät olisi lokoilleet
passive		lokoiltaisiin	ei lokoiltaisi	passive	olisi lokoiltu	ei olisi lokoiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		lokoile	älä lokoile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		lokoilkoon	älköön lokoilko	3rd sing.	olkoon lokoillut	älköön olko lokoillut
1st plur.		lokoilkaamme	älkäämme lokoilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		lokoilkaa	älkää lokoilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		lokoilkoot	älkööt lokoilko	3rd plur.	olkoot lokoilleet	älkööt olko lokoilleet
passive		lokoiltakoon	älköön lokoiltako	passive	olkoon lokoiltu	älköön olko lokoiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lokoillen	en lokoille	1st sing.	lienen lokoillut	en liene lokoillut
2nd sing.		lokoillet	et lokoille	2nd sing.	lienet lokoillut	et liene lokoillut
3rd sing.		lokoillee	ei lokoille	3rd sing.	lienee lokoillut	ei liene lokoillut
1st plur.		lokoillemme	emme lokoille	1st plur.	lienemme lokoilleet	emme liene lokoilleet
2nd plur.		lokoillette	ette lokoille	2nd plur.	lienette lokoilleet	ette liene lokoilleet
3rd plur.		lokoillevat	eivät lokoille	3rd plur.	lienevät lokoilleet	eivät liene lokoilleet
passive		lokoiltaneen	ei lokoiltane	passive	lienee lokoiltu	ei liene lokoiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		lokoilla		present	lokoileva	lokoiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lokoillakseni lokoillaksemme 2nd lokoillaksesi lokoillaksenne 3rd lokoillakseen lokoillaksensa		past	lokoillut	lokoiltu
2nd	inessive2	lokoillessa	lokoiltaessa	agent3	lokoilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st lokoillessani lokoillessamme 2nd lokoillessasi lokoillessanne 3rd lokoillessaan lokoillessansa		negative	lokoilematon
	instructive	lokoillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	lokoilemassa	—
	elative	lokoilemasta	—
	illative	lokoilemaan	—
	adessive	lokoilemalla	—
	abessive	lokoilematta	—
	instructive	lokoileman	lokoiltaman
4th4	verbal noun	lokoileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lokoilemaisillani lokoilemaisillamme 2nd lokoilemaisillasi lokoilemaisillanne 3rd lokoilemaisillaan lokoilemaisillansa