oikeussuhde

Finnish

Etymology

oikeus +‎ suhde

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈoi̯keusˌsuhdeˣ/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌs̠uxde̞(ʔ)]
• Rhymes: -uhde
• Syllabification^(key): oi‧ke‧us‧suh‧de

Noun

oikeussuhde

1. legal relationship, legal relation (relations provided by law between two persons as a consequence of a certain state of affairs)

Declension

Inflection of oikeussuhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative		oikeussuhde	oikeussuhteet
genitive		oikeussuhteen	oikeussuhteiden oikeussuhteitten
partitive		oikeussuhdetta	oikeussuhteita
illative		oikeussuhteeseen	oikeussuhteisiin oikeussuhteihin
		singular	plural
nominative		oikeussuhde	oikeussuhteet
accusative	nom.	oikeussuhde	oikeussuhteet
	gen.	oikeussuhteen
genitive		oikeussuhteen	oikeussuhteiden oikeussuhteitten
partitive		oikeussuhdetta	oikeussuhteita
inessive		oikeussuhteessa	oikeussuhteissa
elative		oikeussuhteesta	oikeussuhteista
illative		oikeussuhteeseen	oikeussuhteisiin oikeussuhteihin
adessive		oikeussuhteella	oikeussuhteilla
ablative		oikeussuhteelta	oikeussuhteilta
allative		oikeussuhteelle	oikeussuhteille
essive		oikeussuhteena	oikeussuhteina
translative		oikeussuhteeksi	oikeussuhteiksi
abessive		oikeussuhteetta	oikeussuhteitta
instructive		—	oikeussuhtein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oikeussuhde (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative oikeussuhteeni oikeussuhteeni accusative nom. oikeussuhteeni oikeussuhteeni gen. oikeussuhteeni genitive oikeussuhteeni oikeussuhteideni oikeussuhteitteni partitive oikeussuhdettani oikeussuhteitani inessive oikeussuhteessani oikeussuhteissani elative oikeussuhteestani oikeussuhteistani illative oikeussuhteeseeni oikeussuhteisiini oikeussuhteihini adessive oikeussuhteellani oikeussuhteillani ablative oikeussuhteeltani oikeussuhteiltani allative oikeussuhteelleni oikeussuhteilleni essive oikeussuhteenani oikeussuhteinani translative oikeussuhteekseni oikeussuhteikseni abessive oikeussuhteettani oikeussuhteittani instructive — — comitative — oikeussuhteineni second-person singular possessor singular plural nominative oikeussuhteesi oikeussuhteesi accusative nom. oikeussuhteesi oikeussuhteesi gen. oikeussuhteesi genitive oikeussuhteesi oikeussuhteidesi oikeussuhteittesi partitive oikeussuhdettasi oikeussuhteitasi inessive oikeussuhteessasi oikeussuhteissasi elative oikeussuhteestasi oikeussuhteistasi illative oikeussuhteeseesi oikeussuhteisiisi oikeussuhteihisi adessive oikeussuhteellasi oikeussuhteillasi ablative oikeussuhteeltasi oikeussuhteiltasi allative oikeussuhteellesi oikeussuhteillesi essive oikeussuhteenasi oikeussuhteinasi translative oikeussuhteeksesi oikeussuhteiksesi abessive oikeussuhteettasi oikeussuhteittasi instructive — — comitative — oikeussuhteinesi first-person plural possessor singular plural nominative oikeussuhteemme oikeussuhteemme accusative nom. oikeussuhteemme oikeussuhteemme gen. oikeussuhteemme genitive oikeussuhteemme oikeussuhteidemme oikeussuhteittemme partitive oikeussuhdettamme oikeussuhteitamme inessive oikeussuhteessamme oikeussuhteissamme elative oikeussuhteestamme oikeussuhteistamme illative oikeussuhteeseemme oikeussuhteisiimme oikeussuhteihimme adessive oikeussuhteellamme oikeussuhteillamme ablative oikeussuhteeltamme oikeussuhteiltamme allative oikeussuhteellemme oikeussuhteillemme essive oikeussuhteenamme oikeussuhteinamme translative oikeussuhteeksemme oikeussuhteiksemme abessive oikeussuhteettamme oikeussuhteittamme instructive — — comitative — oikeussuhteinemme second-person plural possessor singular plural nominative oikeussuhteenne oikeussuhteenne accusative nom. oikeussuhteenne oikeussuhteenne gen. oikeussuhteenne genitive oikeussuhteenne oikeussuhteidenne oikeussuhteittenne partitive oikeussuhdettanne oikeussuhteitanne inessive oikeussuhteessanne oikeussuhteissanne elative oikeussuhteestanne oikeussuhteistanne illative oikeussuhteeseenne oikeussuhteisiinne oikeussuhteihinne adessive oikeussuhteellanne oikeussuhteillanne ablative oikeussuhteeltanne oikeussuhteiltanne allative oikeussuhteellenne oikeussuhteillenne essive oikeussuhteenanne oikeussuhteinanne translative oikeussuhteeksenne oikeussuhteiksenne abessive oikeussuhteettanne oikeussuhteittanne instructive — — comitative — oikeussuhteinenne third-person possessor singular plural nominative oikeussuhteensa oikeussuhteensa accusative nom. oikeussuhteensa oikeussuhteensa gen. oikeussuhteensa genitive oikeussuhteensa oikeussuhteidensa oikeussuhteittensa partitive oikeussuhdettaan oikeussuhdettansa oikeussuhteitaan oikeussuhteitansa inessive oikeussuhteessaan oikeussuhteessansa oikeussuhteissaan oikeussuhteissansa elative oikeussuhteestaan oikeussuhteestansa oikeussuhteistaan oikeussuhteistansa illative oikeussuhteeseensa oikeussuhteisiinsa oikeussuhteihinsa adessive oikeussuhteellaan oikeussuhteellansa oikeussuhteillaan oikeussuhteillansa ablative oikeussuhteeltaan oikeussuhteeltansa oikeussuhteiltaan oikeussuhteiltansa allative oikeussuhteelleen oikeussuhteellensa oikeussuhteilleen oikeussuhteillensa essive oikeussuhteenaan oikeussuhteenansa oikeussuhteinaan oikeussuhteinansa translative oikeussuhteekseen oikeussuhteeksensa oikeussuhteikseen oikeussuhteiksensa abessive oikeussuhteettaan oikeussuhteettansa oikeussuhteittaan oikeussuhteittansa instructive — — comitative — oikeussuhteineen oikeussuhteinensa