oppihua

Ingrian

Etymology

From oppia (“to learn”) +‎ -hua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈopːihuɑ/, [ˈo̞pːĭˌhuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈopːihuɑ/, [ˈo̞pːiˌhuɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: op‧pi‧hu‧a

Verb

oppihua

1. (transitive) to learn
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Kuin inmihiset oppihuivat löytämää poolija päyvyttä mööt.

     How people learned to find the way by means of the Sun.

2. (transitive) to study
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 2:

     Praavittajes, mikä oli tehty SNK ja ÇKVKP(b) postanovlenijan osoituksiin mukkaa, möö pyrkisimmä antaa enemmän sistematiceskoit geografiakartan oppihumist i saavva enemmän kuvittamist, tolkkua saamist, populjarnostia i meelyttävvää izloƶenia.

     While editing, which was done according to the advice of the decrees of SNK and ÇKVKP(b), we would strive to give more systematic geographical maps to study and to get more illustrations to understand, popularity and pleasant statements.

Conjugation

Conjugation of oppihua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oppihun	en oppihu	1st singular	oon oppihunt, oon oppihunut	en oo oppihunt, en oo oppihunut
2nd singular	oppihut	et oppihu	2nd singular	oot oppihunt, oot oppihunut	et oo oppihunt, et oo oppihunut
3rd singular	oppihuu	ei oppihu	3rd singular	ono oppihunt, ono oppihunut	ei oo oppihunt, ei oo oppihunut
1st plural	oppihumma	emmä oppihu	1st plural	oomma oppihunneet	emmä oo oppihunneet
2nd plural	oppihutta	että oppihu	2nd plural	ootta oppihunneet	että oo oppihunneet
3rd plural	oppihuut1), oppihuvat2), oppihuttaa	evät oppihu, ei oppihuta	3rd plural	ovat oppihunneet	evät oo oppihunneet, ei oo oppihuttu
impersonal	oppihuttaa	ei oppihuta	impersonal	ono oppihuttu	ei oo oppihuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oppihuin	en oppihunt, en oppihunut	1st singular	olin oppihunt, olin oppihunut	en olt oppihunt, en olt oppihunut
2nd singular	oppihuit	et oppihunt, et oppihunut	2nd singular	olit oppihunt, olit oppihunut	et olt oppihunt, et olt oppihunut
3rd singular	oppihui	ei oppihunt, ei oppihunut	3rd singular	oli oppihunt, oli oppihunut	ei olt oppihunt, ei olt oppihunut
1st plural	oppihuimma	emmä oppihunneet	1st plural	olimma oppihunneet	emmä olleet oppihunneet
2nd plural	oppihuitta	että oppihunneet	2nd plural	olitta oppihunneet	että olleet oppihunneet
3rd plural	oppihuit1), oppihuivat2), oppihuttii	evät oppihunneet, ei oppihuttu	3rd plural	olivat oppihunneet	evät olleet oppihunneet, ei olt oppihuttu
impersonal	oppihuttii	ei oppihuttu	impersonal	oli oppihuttu	ei olt oppihuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oppihuisin	en oppihuis	1st singular	olisin oppihunt, olisin oppihunut	en olis oppihunt, en olis oppihunut
2nd singular	oppihuisit, oppihuist1)	et oppihuis	2nd singular	olisit oppihunt, olisit oppihunut	et olis oppihunt, et olis oppihunut
3rd singular	oppihuis	ei oppihuis	3rd singular	olis oppihunt, olis oppihunut	ei olis oppihunt, ei olis oppihunut
1st plural	oppihuisimma	emmä oppihuis	1st plural	olisimma oppihunneet	emmä olis oppihunneet
2nd plural	oppihuisitta	että oppihuis	2nd plural	olisitta oppihunneet	että olis oppihunneet
3rd plural	oppihuisiit1), oppihuisivat2), oppihuttais	evät oppihuis, ei oppihuttais	3rd plural	olisivat oppihunneet	evät olis oppihunneet, ei olis oppihuttu
impersonal	oppihuttais	ei oppihuttais	impersonal	olis oppihuttu	ei olis oppihuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	oppihu	elä oppihu	2nd singular	oo oppihunt, oo oppihunut	elä oo oppihunt, elä oo oppihunut
3rd singular	oppihukkoo	elköö oppihuko	3rd singular	olkoo oppihunt, olkoo oppihunut	elköö olko oppihunt, elköö olko oppihunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	oppihukkaa	elkää oppihuko	2nd plural	olkaa oppihunneet	elkää olko oppihunneet
3rd plural	oppihukkoot	elkööt oppihuko, elköö oppihuttako	3rd plural	olkoot oppihunneet	elkööt olko oppihunneet, elköö olko oppihuttu
impersonal	oppihuttakoo	elköö oppihuttako	impersonal	olkoo oppihuttu	elköö olko oppihuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	oppihunen	en oppihune
2nd singular	oppihunet	et oppihune
3rd singular	oppihunnoo	ei oppihune
1st plural	oppihunemma	emmä oppihune
2nd plural	oppihunetta	että oppihune
3rd plural	oppihunnoot	evät oppihune, ei oppihuttane
impersonal	oppihuttanoo	ei oppihuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		oppihua	present	oppihuva	oppihuttava
2nd	inessive	oppihues	past	oppihunt, oppihunut	oppihuttu
	instructive	oppihuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (oppihukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	oppihummaa
	inessive	oppihumas
	elative	oppihumast
	abessive	oppihumata
4th	nominative	oppihumiin
	partitive	oppihumista, oppihumist

Derived terms

• oppihussa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 365