ratketa

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *ratkët'ak. Cognates include Karelian ratketa, Livonian rakkõ, Ludian ratketa and Veps ratketa. Compare katketa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑtketɑˣ/, [ˈrɑ̝t̪k̟e̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑtketɑ
• Syllabification^(key): rat‧ke‧ta

Verb

ratketa (intransitive)

1. to tear apart, rip under strain (especially of a seam in fabric or similar)
2. to be solved; to be resolved (of a dispute, problem, puzzle or similar)
3. to burst into, suddenly begin (doing) (+ illative (of the third infinitive or of the verbal noun))

   Hän ratkesi nauramaan.

   She burst into laughter.

   Vaimonsa kuoleman jälkeen mies ratkesi ryyppäämään.

   After the death of his wife, he started drinking heavily.

Conjugation

Inflection of ratketa (Kotus type 74/katketa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ratkean	en ratkea	1st sing.	olen ratkennut	en ole ratkennut
2nd sing.		ratkeat	et ratkea	2nd sing.	olet ratkennut	et ole ratkennut
3rd sing.		ratkeaa	ei ratkea	3rd sing.	on ratkennut	ei ole ratkennut
1st plur.		ratkeamme	emme ratkea	1st plur.	olemme ratkenneet	emme ole ratkenneet
2nd plur.		ratkeatte	ette ratkea	2nd plur.	olette ratkenneet	ette ole ratkenneet
3rd plur.		ratkeavat	eivät ratkea	3rd plur.	ovat ratkenneet	eivät ole ratkenneet
passive		ratketaan	ei ratketa	passive	on ratkettu	ei ole ratkettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ratkesin	en ratkennut	1st sing.	olin ratkennut	en ollut ratkennut
2nd sing.		ratkesit	et ratkennut	2nd sing.	olit ratkennut	et ollut ratkennut
3rd sing.		ratkesi	ei ratkennut	3rd sing.	oli ratkennut	ei ollut ratkennut
1st plur.		ratkesimme	emme ratkenneet	1st plur.	olimme ratkenneet	emme olleet ratkenneet
2nd plur.		ratkesitte	ette ratkenneet	2nd plur.	olitte ratkenneet	ette olleet ratkenneet
3rd plur.		ratkesivat	eivät ratkenneet	3rd plur.	olivat ratkenneet	eivät olleet ratkenneet
passive		ratkettiin	ei ratkettu	passive	oli ratkettu	ei ollut ratkettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ratkeaisin ratkeisin	en ratkeaisi en ratkeisi	1st sing.	olisin ratkennut	en olisi ratkennut
2nd sing.		ratkeaisit ratkeisit	et ratkeaisi et ratkeisi	2nd sing.	olisit ratkennut	et olisi ratkennut
3rd sing.		ratkeaisi ratkeisi	ei ratkeaisi ei ratkeisi	3rd sing.	olisi ratkennut	ei olisi ratkennut
1st plur.		ratkeaisimme ratkeisimme	emme ratkeaisi emme ratkeisi	1st plur.	olisimme ratkenneet	emme olisi ratkenneet
2nd plur.		ratkeaisitte ratkeisitte	ette ratkeaisi ette ratkeisi	2nd plur.	olisitte ratkenneet	ette olisi ratkenneet
3rd plur.		ratkeaisivat ratkeisivat	eivät ratkeaisi eivät ratkeisi	3rd plur.	olisivat ratkenneet	eivät olisi ratkenneet
passive		ratkettaisiin	ei ratkettaisi	passive	olisi ratkettu	ei olisi ratkettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ratkea	älä ratkea	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ratketkoon	älköön ratketko	3rd sing.	olkoon ratkennut	älköön olko ratkennut
1st plur.		ratketkaamme	älkäämme ratketko	1st plur.	—	—
2nd plur.		ratketkaa	älkää ratketko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ratketkoot	älkööt ratketko	3rd plur.	olkoot ratkenneet	älkööt olko ratkenneet
passive		ratkettakoon	älköön ratkettako	passive	olkoon ratkettu	älköön olko ratkettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ratkennen	en ratkenne	1st sing.	lienen ratkennut	en liene ratkennut
2nd sing.		ratkennet	et ratkenne	2nd sing.	lienet ratkennut	et liene ratkennut
3rd sing.		ratkennee	ei ratkenne	3rd sing.	lienee ratkennut	ei liene ratkennut
1st plur.		ratkennemme	emme ratkenne	1st plur.	lienemme ratkenneet	emme liene ratkenneet
2nd plur.		ratkennette	ette ratkenne	2nd plur.	lienette ratkenneet	ette liene ratkenneet
3rd plur.		ratkennevat	eivät ratkenne	3rd plur.	lienevät ratkenneet	eivät liene ratkenneet
passive		ratkettaneen	ei ratkettane	passive	lienee ratkettu	ei liene ratkettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ratketa		present	ratkeava	ratkettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ratketakseni ratketaksemme 2nd ratketaksesi ratketaksenne 3rd ratketakseen ratketaksensa		past	ratkennut	ratkettu
2nd	inessive2	ratketessa	ratkettaessa	agent3	ratkeama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ratketessani ratketessamme 2nd ratketessasi ratketessanne 3rd ratketessaan ratketessansa		negative	ratkeamaton
	instructive	ratketen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	ratkeamassa	—
	elative	ratkeamasta	—
	illative	ratkeamaan	—
	adessive	ratkeamalla	—
	abessive	ratkeamatta	—
	instructive	ratkeaman	ratkettaman
4th4	verbal noun	ratkeaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ratkeamaisillani ratkeamaisillamme 2nd ratkeamaisillasi ratkeamaisillanne 3rd ratkeamaisillaan ratkeamaisillansa

Derived terms

• ratkeama
• ratkeamaton
• ratkeaminen
• ratkeilla

 

Related terms

• ratkoa
• ratki

Further reading

• “ratketa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• ketarat, tarketa

Veps

Etymology

From Proto-Finnic *ratkët'ak.

Verb

ratketa

1. to come off, to come loose
2. to unstitch

Inflection

This verb needs an inflection-table template.

References

• Zajceva, N. G., Mullonen, M. I. (2007) “оторваться, пороться, распарывать”, in Uz’ venä-vepsläine vajehnik / Novyj russko-vepsskij slovarʹ [New Russian–Veps Dictionary]‎^[2], Petrozavodsk: Periodika