sorittaa

Finnish

Etymology

sora +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoritːɑːˣ/, [ˈs̠o̞rit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -oritːɑː
• Syllabification^(key): so‧rit‧taa

Verb

sorittaa

1. (transitive) to gravel, to pave with gravel

Conjugation

Inflection of sorittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soritan	en sorita	1st sing.	olen sorittanut	en ole sorittanut
2nd sing.		soritat	et sorita	2nd sing.	olet sorittanut	et ole sorittanut
3rd sing.		sorittaa	ei sorita	3rd sing.	on sorittanut	ei ole sorittanut
1st plur.		soritamme	emme sorita	1st plur.	olemme sorittaneet	emme ole sorittaneet
2nd plur.		soritatte	ette sorita	2nd plur.	olette sorittaneet	ette ole sorittaneet
3rd plur.		sorittavat	eivät sorita	3rd plur.	ovat sorittaneet	eivät ole sorittaneet
passive		soritetaan	ei soriteta	passive	on soritettu	ei ole soritettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soritin	en sorittanut	1st sing.	olin sorittanut	en ollut sorittanut
2nd sing.		soritit	et sorittanut	2nd sing.	olit sorittanut	et ollut sorittanut
3rd sing.		soritti	ei sorittanut	3rd sing.	oli sorittanut	ei ollut sorittanut
1st plur.		soritimme	emme sorittaneet	1st plur.	olimme sorittaneet	emme olleet sorittaneet
2nd plur.		sorititte	ette sorittaneet	2nd plur.	olitte sorittaneet	ette olleet sorittaneet
3rd plur.		sorittivat	eivät sorittaneet	3rd plur.	olivat sorittaneet	eivät olleet sorittaneet
passive		soritettiin	ei soritettu	passive	oli soritettu	ei ollut soritettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sorittaisin	en sorittaisi	1st sing.	olisin sorittanut	en olisi sorittanut
2nd sing.		sorittaisit	et sorittaisi	2nd sing.	olisit sorittanut	et olisi sorittanut
3rd sing.		sorittaisi	ei sorittaisi	3rd sing.	olisi sorittanut	ei olisi sorittanut
1st plur.		sorittaisimme	emme sorittaisi	1st plur.	olisimme sorittaneet	emme olisi sorittaneet
2nd plur.		sorittaisitte	ette sorittaisi	2nd plur.	olisitte sorittaneet	ette olisi sorittaneet
3rd plur.		sorittaisivat	eivät sorittaisi	3rd plur.	olisivat sorittaneet	eivät olisi sorittaneet
passive		soritettaisiin	ei soritettaisi	passive	olisi soritettu	ei olisi soritettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sorita	älä sorita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sorittakoon	älköön sorittako	3rd sing.	olkoon sorittanut	älköön olko sorittanut
1st plur.		sorittakaamme	älkäämme sorittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		sorittakaa	älkää sorittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sorittakoot	älkööt sorittako	3rd plur.	olkoot sorittaneet	älkööt olko sorittaneet
passive		soritettakoon	älköön soritettako	passive	olkoon soritettu	älköön olko soritettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sorittanen	en sorittane	1st sing.	lienen sorittanut	en liene sorittanut
2nd sing.		sorittanet	et sorittane	2nd sing.	lienet sorittanut	et liene sorittanut
3rd sing.		sorittanee	ei sorittane	3rd sing.	lienee sorittanut	ei liene sorittanut
1st plur.		sorittanemme	emme sorittane	1st plur.	lienemme sorittaneet	emme liene sorittaneet
2nd plur.		sorittanette	ette sorittane	2nd plur.	lienette sorittaneet	ette liene sorittaneet
3rd plur.		sorittanevat	eivät sorittane	3rd plur.	lienevät sorittaneet	eivät liene sorittaneet
passive		soritettaneen	ei soritettane	passive	lienee soritettu	ei liene soritettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sorittaa		present	sorittava	soritettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sorittaakseni sorittaaksemme 2nd sorittaaksesi sorittaaksenne 3rd sorittaakseen sorittaaksensa		past	sorittanut	soritettu
2nd	inessive2	sorittaessa	soritettaessa	agent3	sorittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sorittaessani sorittaessamme 2nd sorittaessasi sorittaessanne 3rd sorittaessaan sorittaessansa		negative	sorittamaton
	instructive	sorittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form sorittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	sorittamassa	—
	elative	sorittamasta	—
	illative	sorittamaan	—
	adessive	sorittamalla	—
	abessive	sorittamatta	—
	instructive	sorittaman	soritettaman
4th4	verbal noun	sorittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sorittamaisillani sorittamaisillamme 2nd sorittamaisillasi sorittamaisillanne 3rd sorittamaisillaan sorittamaisillansa

Derived terms

• sorittaminen
• soritus

 

Further reading

• “sorittaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• raastoit, rattoisa, sirottaa, toraisat