spriikeitin

Finnish

Etymology

sprii +‎ keitin

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈspriːˌkei̯tin/, [ˈs̠priːˌk̟e̞i̯t̪in]
• Rhymes: -eitin
• Syllabification^(key): sprii‧kei‧tin

Noun

spriikeitin

1. alcohol stove (portable stove which uses ethanol as fuel)

Declension

Inflection of spriikeitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative		spriikeitin	spriikeittimet
genitive		spriikeittimen	spriikeittimien spriikeitinten
partitive		spriikeitintä	spriikeittimiä
illative		spriikeittimeen	spriikeittimiin
		singular	plural
nominative		spriikeitin	spriikeittimet
accusative	nom.	spriikeitin	spriikeittimet
	gen.	spriikeittimen
genitive		spriikeittimen	spriikeittimien spriikeitinten
partitive		spriikeitintä	spriikeittimiä
inessive		spriikeittimessä	spriikeittimissä
elative		spriikeittimestä	spriikeittimistä
illative		spriikeittimeen	spriikeittimiin
adessive		spriikeittimellä	spriikeittimillä
ablative		spriikeittimeltä	spriikeittimiltä
allative		spriikeittimelle	spriikeittimille
essive		spriikeittimenä	spriikeittiminä
translative		spriikeittimeksi	spriikeittimiksi
abessive		spriikeittimettä	spriikeittimittä
instructive		—	spriikeittimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of spriikeitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative spriikeittimeni spriikeittimeni accusative nom. spriikeittimeni spriikeittimeni gen. spriikeittimeni genitive spriikeittimeni spriikeittimieni spriikeitinteni partitive spriikeitintäni spriikeittimiäni inessive spriikeittimessäni spriikeittimissäni elative spriikeittimestäni spriikeittimistäni illative spriikeittimeeni spriikeittimiini adessive spriikeittimelläni spriikeittimilläni ablative spriikeittimeltäni spriikeittimiltäni allative spriikeittimelleni spriikeittimilleni essive spriikeittimenäni spriikeittiminäni translative spriikeittimekseni spriikeittimikseni abessive spriikeittimettäni spriikeittimittäni instructive — — comitative — spriikeittimineni second-person singular possessor singular plural nominative spriikeittimesi spriikeittimesi accusative nom. spriikeittimesi spriikeittimesi gen. spriikeittimesi genitive spriikeittimesi spriikeittimiesi spriikeitintesi partitive spriikeitintäsi spriikeittimiäsi inessive spriikeittimessäsi spriikeittimissäsi elative spriikeittimestäsi spriikeittimistäsi illative spriikeittimeesi spriikeittimiisi adessive spriikeittimelläsi spriikeittimilläsi ablative spriikeittimeltäsi spriikeittimiltäsi allative spriikeittimellesi spriikeittimillesi essive spriikeittimenäsi spriikeittiminäsi translative spriikeittimeksesi spriikeittimiksesi abessive spriikeittimettäsi spriikeittimittäsi instructive — — comitative — spriikeittiminesi first-person plural possessor singular plural nominative spriikeittimemme spriikeittimemme accusative nom. spriikeittimemme spriikeittimemme gen. spriikeittimemme genitive spriikeittimemme spriikeittimiemme spriikeitintemme partitive spriikeitintämme spriikeittimiämme inessive spriikeittimessämme spriikeittimissämme elative spriikeittimestämme spriikeittimistämme illative spriikeittimeemme spriikeittimiimme adessive spriikeittimellämme spriikeittimillämme ablative spriikeittimeltämme spriikeittimiltämme allative spriikeittimellemme spriikeittimillemme essive spriikeittimenämme spriikeittiminämme translative spriikeittimeksemme spriikeittimiksemme abessive spriikeittimettämme spriikeittimittämme instructive — — comitative — spriikeittiminemme second-person plural possessor singular plural nominative spriikeittimenne spriikeittimenne accusative nom. spriikeittimenne spriikeittimenne gen. spriikeittimenne genitive spriikeittimenne spriikeittimienne spriikeitintenne partitive spriikeitintänne spriikeittimiänne inessive spriikeittimessänne spriikeittimissänne elative spriikeittimestänne spriikeittimistänne illative spriikeittimeenne spriikeittimiinne adessive spriikeittimellänne spriikeittimillänne ablative spriikeittimeltänne spriikeittimiltänne allative spriikeittimellenne spriikeittimillenne essive spriikeittimenänne spriikeittiminänne translative spriikeittimeksenne spriikeittimiksenne abessive spriikeittimettänne spriikeittimittänne instructive — — comitative — spriikeittiminenne third-person possessor singular plural nominative spriikeittimensä spriikeittimensä accusative nom. spriikeittimensä spriikeittimensä gen. spriikeittimensä genitive spriikeittimensä spriikeittimiensä spriikeitintensä partitive spriikeitintään spriikeitintänsä spriikeittimiään spriikeittimiänsä inessive spriikeittimessään spriikeittimessänsä spriikeittimissään spriikeittimissänsä elative spriikeittimestään spriikeittimestänsä spriikeittimistään spriikeittimistänsä illative spriikeittimeensä spriikeittimiinsä adessive spriikeittimellään spriikeittimellänsä spriikeittimillään spriikeittimillänsä ablative spriikeittimeltään spriikeittimeltänsä spriikeittimiltään spriikeittimiltänsä allative spriikeittimelleen spriikeittimellensä spriikeittimilleen spriikeittimillensä essive spriikeittimenään spriikeittimenänsä spriikeittiminään spriikeittiminänsä translative spriikeittimekseen spriikeittimeksensä spriikeittimikseen spriikeittimiksensä abessive spriikeittimettään spriikeittimettänsä spriikeittimittään spriikeittimittänsä instructive — — comitative — spriikeittimineen spriikeittiminensä

Further reading

• “spriikeitin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03