suhteittaa

Finnish

Etymology

suhde +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuhtei̯tːɑːˣ/, [ˈs̠uxt̪e̞i̯t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uhteitːɑː
• Syllabification^(key): suh‧teit‧taa

Verb

suhteittaa

1. (transitive) to set into a ratio

Conjugation

Inflection of suhteittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suhteitan	en suhteita	1st sing.	olen suhteittanut	en ole suhteittanut
2nd sing.		suhteitat	et suhteita	2nd sing.	olet suhteittanut	et ole suhteittanut
3rd sing.		suhteittaa	ei suhteita	3rd sing.	on suhteittanut	ei ole suhteittanut
1st plur.		suhteitamme	emme suhteita	1st plur.	olemme suhteittaneet	emme ole suhteittaneet
2nd plur.		suhteitatte	ette suhteita	2nd plur.	olette suhteittaneet	ette ole suhteittaneet
3rd plur.		suhteittavat	eivät suhteita	3rd plur.	ovat suhteittaneet	eivät ole suhteittaneet
passive		suhteitetaan	ei suhteiteta	passive	on suhteitettu	ei ole suhteitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suhteitin	en suhteittanut	1st sing.	olin suhteittanut	en ollut suhteittanut
2nd sing.		suhteitit	et suhteittanut	2nd sing.	olit suhteittanut	et ollut suhteittanut
3rd sing.		suhteitti	ei suhteittanut	3rd sing.	oli suhteittanut	ei ollut suhteittanut
1st plur.		suhteitimme	emme suhteittaneet	1st plur.	olimme suhteittaneet	emme olleet suhteittaneet
2nd plur.		suhteititte	ette suhteittaneet	2nd plur.	olitte suhteittaneet	ette olleet suhteittaneet
3rd plur.		suhteittivat	eivät suhteittaneet	3rd plur.	olivat suhteittaneet	eivät olleet suhteittaneet
passive		suhteitettiin	ei suhteitettu	passive	oli suhteitettu	ei ollut suhteitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suhteittaisin	en suhteittaisi	1st sing.	olisin suhteittanut	en olisi suhteittanut
2nd sing.		suhteittaisit	et suhteittaisi	2nd sing.	olisit suhteittanut	et olisi suhteittanut
3rd sing.		suhteittaisi	ei suhteittaisi	3rd sing.	olisi suhteittanut	ei olisi suhteittanut
1st plur.		suhteittaisimme	emme suhteittaisi	1st plur.	olisimme suhteittaneet	emme olisi suhteittaneet
2nd plur.		suhteittaisitte	ette suhteittaisi	2nd plur.	olisitte suhteittaneet	ette olisi suhteittaneet
3rd plur.		suhteittaisivat	eivät suhteittaisi	3rd plur.	olisivat suhteittaneet	eivät olisi suhteittaneet
passive		suhteitettaisiin	ei suhteitettaisi	passive	olisi suhteitettu	ei olisi suhteitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		suhteita	älä suhteita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		suhteittakoon	älköön suhteittako	3rd sing.	olkoon suhteittanut	älköön olko suhteittanut
1st plur.		suhteittakaamme	älkäämme suhteittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		suhteittakaa	älkää suhteittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		suhteittakoot	älkööt suhteittako	3rd plur.	olkoot suhteittaneet	älkööt olko suhteittaneet
passive		suhteitettakoon	älköön suhteitettako	passive	olkoon suhteitettu	älköön olko suhteitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suhteittanen	en suhteittane	1st sing.	lienen suhteittanut	en liene suhteittanut
2nd sing.		suhteittanet	et suhteittane	2nd sing.	lienet suhteittanut	et liene suhteittanut
3rd sing.		suhteittanee	ei suhteittane	3rd sing.	lienee suhteittanut	ei liene suhteittanut
1st plur.		suhteittanemme	emme suhteittane	1st plur.	lienemme suhteittaneet	emme liene suhteittaneet
2nd plur.		suhteittanette	ette suhteittane	2nd plur.	lienette suhteittaneet	ette liene suhteittaneet
3rd plur.		suhteittanevat	eivät suhteittane	3rd plur.	lienevät suhteittaneet	eivät liene suhteittaneet
passive		suhteitettaneen	ei suhteitettane	passive	lienee suhteitettu	ei liene suhteitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		suhteittaa		present	suhteittava	suhteitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suhteittaakseni suhteittaaksemme 2nd suhteittaaksesi suhteittaaksenne 3rd suhteittaakseen suhteittaaksensa		past	suhteittanut	suhteitettu
2nd	inessive2	suhteittaessa	suhteitettaessa	agent3	suhteittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st suhteittaessani suhteittaessamme 2nd suhteittaessasi suhteittaessanne 3rd suhteittaessaan suhteittaessansa		negative	suhteittamaton
	instructive	suhteittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form suhteittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	suhteittamassa	—
	elative	suhteittamasta	—
	illative	suhteittamaan	—
	adessive	suhteittamalla	—
	abessive	suhteittamatta	—
	instructive	suhteittaman	suhteitettaman
4th4	verbal noun	suhteittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suhteittamaisillani suhteittamaisillamme 2nd suhteittamaisillasi suhteittamaisillanne 3rd suhteittamaisillaan suhteittamaisillansa

Further reading

• “suhteittaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03