suuntia

Finnish

Etymology 1

suunta (“direction”) +‎ -ia

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuːntiɑˣ/, [ˈs̠uːn̪t̪iɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uːntiɑ
• Syllabification^(key): suun‧ti‧a

Verb

suuntia

1. (transitive) to take the bearings (to determine the bearing to sthg)

Conjugation

Inflection of suuntia (Kotus type 61*J/sallia, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suunnin	en suunni	1st sing.	olen suuntinut	en ole suuntinut
2nd sing.		suunnit	et suunni	2nd sing.	olet suuntinut	et ole suuntinut
3rd sing.		suuntii	ei suunni	3rd sing.	on suuntinut	ei ole suuntinut
1st plur.		suunnimme	emme suunni	1st plur.	olemme suuntineet	emme ole suuntineet
2nd plur.		suunnitte	ette suunni	2nd plur.	olette suuntineet	ette ole suuntineet
3rd plur.		suuntivat	eivät suunni	3rd plur.	ovat suuntineet	eivät ole suuntineet
passive		suunnitaan	ei suunnita	passive	on suunnittu	ei ole suunnittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suunnin	en suuntinut	1st sing.	olin suuntinut	en ollut suuntinut
2nd sing.		suunnit	et suuntinut	2nd sing.	olit suuntinut	et ollut suuntinut
3rd sing.		suunti	ei suuntinut	3rd sing.	oli suuntinut	ei ollut suuntinut
1st plur.		suunnimme	emme suuntineet	1st plur.	olimme suuntineet	emme olleet suuntineet
2nd plur.		suunnitte	ette suuntineet	2nd plur.	olitte suuntineet	ette olleet suuntineet
3rd plur.		suuntivat	eivät suuntineet	3rd plur.	olivat suuntineet	eivät olleet suuntineet
passive		suunnittiin	ei suunnittu	passive	oli suunnittu	ei ollut suunnittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suuntisin	en suuntisi	1st sing.	olisin suuntinut	en olisi suuntinut
2nd sing.		suuntisit	et suuntisi	2nd sing.	olisit suuntinut	et olisi suuntinut
3rd sing.		suuntisi	ei suuntisi	3rd sing.	olisi suuntinut	ei olisi suuntinut
1st plur.		suuntisimme	emme suuntisi	1st plur.	olisimme suuntineet	emme olisi suuntineet
2nd plur.		suuntisitte	ette suuntisi	2nd plur.	olisitte suuntineet	ette olisi suuntineet
3rd plur.		suuntisivat	eivät suuntisi	3rd plur.	olisivat suuntineet	eivät olisi suuntineet
passive		suunnittaisiin	ei suunnittaisi	passive	olisi suunnittu	ei olisi suunnittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		suunni	älä suunni	2nd sing.	—	—
3rd sing.		suuntikoon	älköön suuntiko	3rd sing.	olkoon suuntinut	älköön olko suuntinut
1st plur.		suuntikaamme	älkäämme suuntiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		suuntikaa	älkää suuntiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		suuntikoot	älkööt suuntiko	3rd plur.	olkoot suuntineet	älkööt olko suuntineet
passive		suunnittakoon	älköön suunnittako	passive	olkoon suunnittu	älköön olko suunnittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suuntinen	en suuntine	1st sing.	lienen suuntinut	en liene suuntinut
2nd sing.		suuntinet	et suuntine	2nd sing.	lienet suuntinut	et liene suuntinut
3rd sing.		suuntinee	ei suuntine	3rd sing.	lienee suuntinut	ei liene suuntinut
1st plur.		suuntinemme	emme suuntine	1st plur.	lienemme suuntineet	emme liene suuntineet
2nd plur.		suuntinette	ette suuntine	2nd plur.	lienette suuntineet	ette liene suuntineet
3rd plur.		suuntinevat	eivät suuntine	3rd plur.	lienevät suuntineet	eivät liene suuntineet
passive		suunnittaneen	ei suunnittane	passive	lienee suunnittu	ei liene suunnittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		suuntia		present	suuntiva	suunnittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suuntiakseni suuntiaksemme 2nd suuntiaksesi suuntiaksenne 3rd suuntiakseen suuntiaksensa		past	suuntinut	suunnittu
2nd	inessive2	suuntiessa	suunnittaessa	agent3	suuntima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st suuntiessani suuntiessamme 2nd suuntiessasi suuntiessanne 3rd suuntiessaan suuntiessansa		negative	suuntimaton
	instructive	suuntien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	suuntimassa	—
	elative	suuntimasta	—
	illative	suuntimaan	—
	adessive	suuntimalla	—
	abessive	suuntimatta	—
	instructive	suuntiman	suunnittaman
4th4	verbal noun	suuntiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suuntimaisillani suuntimaisillamme 2nd suuntimaisillasi suuntimaisillanne 3rd suuntimaisillaan suuntimaisillansa

Derived terms

• suunnin
• suuntima

Related terms

• suunnata
• suunnistaa

Further reading

• “suuntia”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuːntiɑ/, [ˈs̠uːn̪t̪iɑ̝]
• Rhymes: -uːntiɑ
• Syllabification^(key): suun‧ti‧a

Noun

suuntia

1. partitive plural of suunta

Anagrams

• uusinta