toppuutella

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

toppuuttaa +‎ -ella

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtopːuːtelːɑˣ/, [ˈt̪o̞pːuːˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -elːɑ
  • Syllabification(key): top‧puu‧tel‧la

Verb[edit]

toppuutella (colloquial)

  1. (transitive, usually atelic) to calm (down), to curb, to restrain, to control

Conjugation[edit]

Inflection of toppuutella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toppuuttelen en toppuuttele 1st sing. olen toppuutellut en ole toppuutellut
2nd sing. toppuuttelet et toppuuttele 2nd sing. olet toppuutellut et ole toppuutellut
3rd sing. toppuuttelee ei toppuuttele 3rd sing. on toppuutellut ei ole toppuutellut
1st plur. toppuuttelemme emme toppuuttele 1st plur. olemme toppuutelleet emme ole toppuutelleet
2nd plur. toppuuttelette ette toppuuttele 2nd plur. olette toppuutelleet ette ole toppuutelleet
3rd plur. toppuuttelevat eivät toppuuttele 3rd plur. ovat toppuutelleet eivät ole toppuutelleet
passive toppuutellaan ei toppuutella passive on toppuuteltu ei ole toppuuteltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toppuuttelin en toppuutellut 1st sing. olin toppuutellut en ollut toppuutellut
2nd sing. toppuuttelit et toppuutellut 2nd sing. olit toppuutellut et ollut toppuutellut
3rd sing. toppuutteli ei toppuutellut 3rd sing. oli toppuutellut ei ollut toppuutellut
1st plur. toppuuttelimme emme toppuutelleet 1st plur. olimme toppuutelleet emme olleet toppuutelleet
2nd plur. toppuuttelitte ette toppuutelleet 2nd plur. olitte toppuutelleet ette olleet toppuutelleet
3rd plur. toppuuttelivat eivät toppuutelleet 3rd plur. olivat toppuutelleet eivät olleet toppuutelleet
passive toppuuteltiin ei toppuuteltu passive oli toppuuteltu ei ollut toppuuteltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toppuuttelisin en toppuuttelisi 1st sing. olisin toppuutellut en olisi toppuutellut
2nd sing. toppuuttelisit et toppuuttelisi 2nd sing. olisit toppuutellut et olisi toppuutellut
3rd sing. toppuuttelisi ei toppuuttelisi 3rd sing. olisi toppuutellut ei olisi toppuutellut
1st plur. toppuuttelisimme emme toppuuttelisi 1st plur. olisimme toppuutelleet emme olisi toppuutelleet
2nd plur. toppuuttelisitte ette toppuuttelisi 2nd plur. olisitte toppuutelleet ette olisi toppuutelleet
3rd plur. toppuuttelisivat eivät toppuuttelisi 3rd plur. olisivat toppuutelleet eivät olisi toppuutelleet
passive toppuuteltaisiin ei toppuuteltaisi passive olisi toppuuteltu ei olisi toppuuteltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. toppuuttele älä toppuuttele 2nd sing. — —
3rd sing. toppuutelkoon älköön toppuutelko 3rd sing. olkoon toppuutellut älköön olko toppuutellut
1st plur. toppuutelkaamme älkäämme toppuutelko 1st plur. — —
2nd plur. toppuutelkaa älkää toppuutelko 2nd plur. — —
3rd plur. toppuutelkoot älkööt toppuutelko 3rd plur. olkoot toppuutelleet älkööt olko toppuutelleet
passive toppuuteltakoon älköön toppuuteltako passive olkoon toppuuteltu älköön olko toppuuteltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. toppuutellen en toppuutelle 1st sing. lienen toppuutellut en liene toppuutellut
2nd sing. toppuutellet et toppuutelle 2nd sing. lienet toppuutellut et liene toppuutellut
3rd sing. toppuutellee ei toppuutelle 3rd sing. lienee toppuutellut ei liene toppuutellut
1st plur. toppuutellemme emme toppuutelle 1st plur. lienemme toppuutelleet emme liene toppuutelleet
2nd plur. toppuutellette ette toppuutelle 2nd plur. lienette toppuutelleet ette liene toppuutelleet
3rd plur. toppuutellevat eivät toppuutelle 3rd plur. lienevät toppuutelleet eivät liene toppuutelleet
passive toppuuteltaneen ei toppuuteltane passive lienee toppuuteltu ei liene toppuuteltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st toppuutella present toppuutteleva toppuuteltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toppuutellakseni toppuutellaksemme
2nd toppuutellaksesi toppuutellaksenne
3rd toppuutellakseen
toppuutellaksensa
past toppuutellut toppuuteltu
2nd inessive2 toppuutellessa toppuuteltaessa agent3 toppuuttelema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toppuutellessani toppuutellessamme
2nd toppuutellessasi toppuutellessanne
3rd toppuutellessaan
toppuutellessansa
negative toppuuttelematon
instructive toppuutellen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive toppuuttelemassa —
elative toppuuttelemasta —
illative toppuuttelemaan —
adessive toppuuttelemalla —
abessive toppuuttelematta —
instructive toppuutteleman toppuuteltaman
4th4 verbal noun toppuutteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st toppuuttelemaisillani toppuuttelemaisillamme
2nd toppuuttelemaisillasi toppuuttelemaisillanne
3rd toppuuttelemaisillaan
toppuuttelemaisillansa

Derived terms[edit]

Further reading[edit]

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=toppuutella&oldid=78821712"