tuoni

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Tuoni

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *tooni, of Germanic origin, compare e.g. Old Norse dán (death) (whence modern Swedish dån).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtuo̯ni/, [ˈt̪uo̞̯ni]
  • Rhymes: -uoni
  • Syllabification(key): tuo‧ni

Noun[edit]

tuoni

  1. (poetic) death
  2. netherworld

Declension[edit]

Inflection of tuoni (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative tuoni tuonet
genitive tuonen tuonten
tuonien
partitive tuonta tuonia
illative tuoneen tuoniin
singular plural
nominative tuoni tuonet
accusative nom. tuoni tuonet
gen. tuonen
genitive tuonen tuonten
tuonien
partitive tuonta tuonia
inessive tuonessa tuonissa
elative tuonesta tuonista
illative tuoneen tuoniin
adessive tuonella tuonilla
ablative tuonelta tuonilta
allative tuonelle tuonille
essive tuonena tuonina
translative tuoneksi tuoniksi
abessive tuonetta tuonitta
instructive tuonin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tuoni (Kotus type 26/pieni, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tuoneni tuoneni
accusative nom. tuoneni tuoneni
gen. tuoneni
genitive tuoneni tuonteni
tuonieni
partitive tuontani tuoniani
inessive tuonessani tuonissani
elative tuonestani tuonistani
illative tuoneeni tuoniini
adessive tuonellani tuonillani
ablative tuoneltani tuoniltani
allative tuonelleni tuonilleni
essive tuonenani tuoninani
translative tuonekseni tuonikseni
abessive tuonettani tuonittani
instructive
comitative tuonineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tuonesi tuonesi
accusative nom. tuonesi tuonesi
gen. tuonesi
genitive tuonesi tuontesi
tuoniesi
partitive tuontasi tuoniasi
inessive tuonessasi tuonissasi
elative tuonestasi tuonistasi
illative tuoneesi tuoniisi
adessive tuonellasi tuonillasi
ablative tuoneltasi tuoniltasi
allative tuonellesi tuonillesi
essive tuonenasi tuoninasi
translative tuoneksesi tuoniksesi
abessive tuonettasi tuonittasi
instructive
comitative tuoninesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tuonemme tuonemme
accusative nom. tuonemme tuonemme
gen. tuonemme
genitive tuonemme tuontemme
tuoniemme
partitive tuontamme tuoniamme
inessive tuonessamme tuonissamme
elative tuonestamme tuonistamme
illative tuoneemme tuoniimme
adessive tuonellamme tuonillamme
ablative tuoneltamme tuoniltamme
allative tuonellemme tuonillemme
essive tuonenamme tuoninamme
translative tuoneksemme tuoniksemme
abessive tuonettamme tuonittamme
instructive
comitative tuoninemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tuonenne tuonenne
accusative nom. tuonenne tuonenne
gen. tuonenne
genitive tuonenne tuontenne
tuonienne
partitive tuontanne tuonianne
inessive tuonessanne tuonissanne
elative tuonestanne tuonistanne
illative tuoneenne tuoniinne
adessive tuonellanne tuonillanne
ablative tuoneltanne tuoniltanne
allative tuonellenne tuonillenne
essive tuonenanne tuoninanne
translative tuoneksenne tuoniksenne
abessive tuonettanne tuonittanne
instructive
comitative tuoninenne
third-person possessor
singular plural
nominative tuonensa tuonensa
accusative nom. tuonensa tuonensa
gen. tuonensa
genitive tuonensa tuontensa
tuoniensa
partitive tuontaan
tuontansa
tuoniaan
tuoniansa
inessive tuonessaan
tuonessansa
tuonissaan
tuonissansa
elative tuonestaan
tuonestansa
tuonistaan
tuonistansa
illative tuoneensa tuoniinsa
adessive tuonellaan
tuonellansa
tuonillaan
tuonillansa
ablative tuoneltaan
tuoneltansa
tuoniltaan
tuoniltansa
allative tuonelleen
tuonellensa
tuonilleen
tuonillensa
essive tuonenaan
tuonenansa
tuoninaan
tuoninansa
translative tuonekseen
tuoneksensa
tuonikseen
tuoniksensa
abessive tuonettaan
tuonettansa
tuonittaan
tuonittansa
instructive
comitative tuonineen
tuoninensa

Derived terms[edit]

Further reading[edit]

Anagrams[edit]

Italian[edit]

Noun[edit]

tuoni m

  1. plural of tuono

Verb[edit]

tuoni

  1. inflection of tuonare:
    1. second-person singular present indicative
    2. first/second/third-person singular present subjunctive
    3. third-person singular imperative

Anagrams[edit]