väitellä

Finnish

Etymology

väittää (“to claim, contend, insist”) +‎ -ella. Adapted into the standard language by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1836.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋæi̯telːæˣ/, [ˈʋæi̯t̪e̞lːæ(ʔ)]
• Rhymes: -æitelːæ
• Syllabification^(key): väi‧tel‧lä

Verb

väitellä

1. to argue, debate
2. to defend one's dissertation or thesis to graduate as a doctor

   Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2009.

   He received his doctorate in 2009.

Conjugation

Inflection of väitellä (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		väittelen	en väittele	1st sing.	olen väitellyt	en ole väitellyt
2nd sing.		väittelet	et väittele	2nd sing.	olet väitellyt	et ole väitellyt
3rd sing.		väittelee	ei väittele	3rd sing.	on väitellyt	ei ole väitellyt
1st plur.		väittelemme	emme väittele	1st plur.	olemme väitelleet	emme ole väitelleet
2nd plur.		väittelette	ette väittele	2nd plur.	olette väitelleet	ette ole väitelleet
3rd plur.		väittelevät	eivät väittele	3rd plur.	ovat väitelleet	eivät ole väitelleet
passive		väitellään	ei väitellä	passive	on väitelty	ei ole väitelty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		väittelin	en väitellyt	1st sing.	olin väitellyt	en ollut väitellyt
2nd sing.		väittelit	et väitellyt	2nd sing.	olit väitellyt	et ollut väitellyt
3rd sing.		väitteli	ei väitellyt	3rd sing.	oli väitellyt	ei ollut väitellyt
1st plur.		väittelimme	emme väitelleet	1st plur.	olimme väitelleet	emme olleet väitelleet
2nd plur.		väittelitte	ette väitelleet	2nd plur.	olitte väitelleet	ette olleet väitelleet
3rd plur.		väittelivät	eivät väitelleet	3rd plur.	olivat väitelleet	eivät olleet väitelleet
passive		väiteltiin	ei väitelty	passive	oli väitelty	ei ollut väitelty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		väittelisin	en väittelisi	1st sing.	olisin väitellyt	en olisi väitellyt
2nd sing.		väittelisit	et väittelisi	2nd sing.	olisit väitellyt	et olisi väitellyt
3rd sing.		väittelisi	ei väittelisi	3rd sing.	olisi väitellyt	ei olisi väitellyt
1st plur.		väittelisimme	emme väittelisi	1st plur.	olisimme väitelleet	emme olisi väitelleet
2nd plur.		väittelisitte	ette väittelisi	2nd plur.	olisitte väitelleet	ette olisi väitelleet
3rd plur.		väittelisivät	eivät väittelisi	3rd plur.	olisivat väitelleet	eivät olisi väitelleet
passive		väiteltäisiin	ei väiteltäisi	passive	olisi väitelty	ei olisi väitelty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		väittele	älä väittele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		väitelköön	älköön väitelkö	3rd sing.	olkoon väitellyt	älköön olko väitellyt
1st plur.		väitelkäämme	älkäämme väitelkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		väitelkää	älkää väitelkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		väitelkööt	älkööt väitelkö	3rd plur.	olkoot väitelleet	älkööt olko väitelleet
passive		väiteltäköön	älköön väiteltäkö	passive	olkoon väitelty	älköön olko väitelty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		väitellen	en väitelle	1st sing.	lienen väitellyt	en liene väitellyt
2nd sing.		väitellet	et väitelle	2nd sing.	lienet väitellyt	et liene väitellyt
3rd sing.		väitellee	ei väitelle	3rd sing.	lienee väitellyt	ei liene väitellyt
1st plur.		väitellemme	emme väitelle	1st plur.	lienemme väitelleet	emme liene väitelleet
2nd plur.		väitellette	ette väitelle	2nd plur.	lienette väitelleet	ette liene väitelleet
3rd plur.		väitellevät	eivät väitelle	3rd plur.	lienevät väitelleet	eivät liene väitelleet
passive		väiteltäneen	ei väiteltäne	passive	lienee väitelty	ei liene väitelty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		väitellä		present	väittelevä	väiteltävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st väitelläkseni väitelläksemme 2nd väitelläksesi väitelläksenne 3rd väitelläkseen väitelläksensä		past	väitellyt	väitelty
2nd	inessive2	väitellessä	väiteltäessä	agent3	väittelemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st väitellessäni väitellessämme 2nd väitellessäsi väitellessänne 3rd väitellessään väitellessänsä		negative	väittelemätön
	instructive	väitellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	väittelemässä	—
	elative	väittelemästä	—
	illative	väittelemään	—
	adessive	väittelemällä	—
	abessive	väittelemättä	—
	instructive	väittelemän	väiteltämän
4th4	verbal noun	väitteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st väittelemäisilläni väittelemäisillämme 2nd väittelemäisilläsi väittelemäisillänne 3rd väittelemäisillään väittelemäisillänsä

Derived terms

• väitellyt
• väitteleminen
• väittelijä
• väittely

 

Related terms

• väite
• väitös

Further reading

• “väitellä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• leivältä