äänetön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ääni +‎ -tön

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈæːne̞t̪ø̞n]
  • Hyphenation: ää‧ne‧tön

Adjective[edit]

äänetön ‎(comparative äänettömämpi, superlative äänettömin)

  1. quiet, soundless
    Metsä oli äänetön.The forest was quiet.

Declension[edit]

Inflection of äänetön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative äänetön äänettömät
genitive äänettömän äänettömien
partitive äänetöntä äänettömiä
illative äänettömään äänettömiin
singular plural
nominative äänetön äänettömät
accusative nom. äänetön äänettömät
gen. äänettömän
genitive äänettömän äänettömien
äänetöntenrare
partitive äänetöntä äänettömiä
inessive äänettömässä äänettömissä
elative äänettömästä äänettömistä
illative äänettömään äänettömiin
adessive äänettömällä äänettömillä
ablative äänettömältä äänettömiltä
allative äänettömälle äänettömille
essive äänettömänä äänettöminä
translative äänettömäksi äänettömiksi
instructive äänettömin
abessive äänettömättä äänettömittä
comitative äänettömine

Derived terms[edit]