äänteellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

äänne (phone) >

Adjective[edit]

äänteellinen

  1. phonetic (relating to the sounds of spoken language)

Declension[edit]

Inflection of äänteellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative äänteellinen äänteelliset
genitive äänteellisen äänteellisten
äänteellisien
partitive äänteellistä äänteellisiä
illative äänteelliseen äänteellisiin
singular plural
nominative äänteellinen äänteelliset
accusative nom. äänteellinen äänteelliset
gen. äänteellisen
genitive äänteellisen äänteellisten
äänteellisien
partitive äänteellistä äänteellisiä
inessive äänteellisessä äänteellisissä
elative äänteellisestä äänteellisistä
illative äänteelliseen äänteellisiin
adessive äänteellisellä äänteellisillä
ablative äänteelliseltä äänteellisiltä
allative äänteelliselle äänteellisille
essive äänteellisenä äänteellisinä
translative äänteelliseksi äänteellisiksi
instructive äänteellisin
abessive äänteellisettä äänteellisittä
comitative äänteellisine