äänne

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ääntää +‎ -e

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈæːnːeˣ/, [ˈæːnːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -æːnːe
  • Syllabification: ään‧ne

Noun[edit]

äänne

  1. (linguistics) phone (speech segment)

Declension[edit]

Inflection of äänne (Kotus type 48/hame, nt-nn gradation)
nominative äänne äänteet
genitive äänteen äänteiden
äänteitten
partitive äännettä äänteitä
illative äänteeseen äänteisiin
äänteihin
singular plural
nominative äänne äänteet
accusative nom. äänne äänteet
gen. äänteen
genitive äänteen äänteiden
äänteitten
partitive äännettä äänteitä
inessive äänteessä äänteissä
elative äänteestä äänteistä
illative äänteeseen äänteisiin
äänteihin
adessive äänteellä äänteillä
ablative äänteeltä äänteiltä
allative äänteelle äänteille
essive äänteenä äänteinä
translative äänteeksi äänteiksi
instructive — ääntein
abessive äänteettä äänteittä
comitative — äänteineen
Possessive forms of äänne (type hame)
possessor singular plural
1st person äänteeni äänteemme
2nd person äänteesi äänteenne
3rd person äänteensä

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Related terms[edit]

Anagrams[edit]

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=äänne&oldid=60326736"