ääretön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ääri +‎ -tön

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈæːre̞t̪ø̞n]
  • Hyphenation: ää‧re‧tön

Noun[edit]

ääretön

  1. (mathematics) infinity (number)
  2. (mathematics) infinity (symbol)

Declension[edit]

Inflection of ääretön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ääretön äärettömät
genitive äärettömän äärettömien
partitive ääretöntä äärettömiä
illative äärettömään äärettömiin
singular plural
nominative ääretön äärettömät
accusative nom. ääretön äärettömät
gen. äärettömän
genitive äärettömän äärettömien
ääretöntenrare
partitive ääretöntä äärettömiä
inessive äärettömässä äärettömissä
elative äärettömästä äärettömistä
illative äärettömään äärettömiin
adessive äärettömällä äärettömillä
ablative äärettömältä äärettömiltä
allative äärettömälle äärettömille
essive äärettömänä äärettöminä
translative äärettömäksi äärettömiksi
instructive äärettömin
abessive äärettömättä äärettömittä
comitative äärettömineen

Adjective[edit]

ääretön ‎(comparative äärettömämpi, superlative äärettömin)

  1. (mathematics) infinite
  2. limitless
  3. boundless

Declension[edit]

Inflection of ääretön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ääretön äärettömät
genitive äärettömän äärettömien
partitive ääretöntä äärettömiä
illative äärettömään äärettömiin
singular plural
nominative ääretön äärettömät
accusative nom. ääretön äärettömät
gen. äärettömän
genitive äärettömän äärettömien
ääretöntenrare
partitive ääretöntä äärettömiä
inessive äärettömässä äärettömissä
elative äärettömästä äärettömistä
illative äärettömään äärettömiin
adessive äärettömällä äärettömillä
ablative äärettömältä äärettömiltä
allative äärettömälle äärettömille
essive äärettömänä äärettöminä
translative äärettömäksi äärettömiksi
instructive äärettömin
abessive äärettömättä äärettömittä
comitative äärettömine

Synonyms[edit]