ärsytys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ärsyttää +‎ -ys

Noun[edit]

ärsytys

  1. irritation
  2. teasing
  3. stimulation

Declension[edit]

Inflection of ärsytys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative ärsytys ärsytykset
genitive ärsytyksen ärsytysten
ärsytyksien
partitive ärsytystä ärsytyksiä
illative ärsytykseen ärsytyksiin
singular plural
nominative ärsytys ärsytykset
accusative nom.? ärsytys ärsytykset
gen. ärsytyksen
genitive ärsytyksen ärsytysten
ärsytyksien
partitive ärsytystä ärsytyksiä
inessive ärsytyksessä ärsytyksissä
elative ärsytyksestä ärsytyksistä
illative ärsytykseen ärsytyksiin
adessive ärsytyksellä ärsytyksillä
ablative ärsytykseltä ärsytyksiltä
allative ärsytykselleˣ ärsytyksilleˣ
essive ärsytyksenä ärsytyksinä
translative ärsytykseksi ärsytyksiksi
instructive ärsytyksin
abessive ärsytyksettä ärsytyksittä
comitative ärsytyksineen