-aloitteinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aloite (initiative) → aloitte- +‎ -inen

Adjective[edit]

-aloitteinen  (comparative -aloitteisempi, superlative -aloitteisin)

  1. Having an initiative (ability to act on one's own).

Declension[edit]

Inflection of -aloitteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative -aloitteinen -aloitteiset
genitive -aloitteisen -aloitteisten
-aloitteisien
partitive -aloitteista -aloitteisia
illative -aloitteiseen -aloitteisiin
singular plural
nominative -aloitteinen -aloitteiset
accusative nom.? -aloitteinen -aloitteiset
gen. -aloitteisen
genitive -aloitteisen -aloitteisten
-aloitteisien
partitive -aloitteista -aloitteisia
inessive -aloitteisessa -aloitteisissa
elative -aloitteisesta -aloitteisista
illative -aloitteiseen -aloitteisiin
adessive -aloitteisella -aloitteisilla
ablative -aloitteiselta -aloitteisilta
allative -aloitteiselleˣ -aloitteisilleˣ
essive -aloitteisena -aloitteisina
translative -aloitteiseksi -aloitteisiksi
instructive -aloitteisin
abessive -aloitteisetta -aloitteisitta
comitative -aloitteisine

Derived terms[edit]