oma-aloitteinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

oma ‎(own, self) +‎ aloite ‎(initiative) +‎ -inen ‎(-ed)

Adjective[edit]

oma-aloitteinen  (comparative oma-aloitteisempi, superlative oma-aloitteisin)

  1. spontaneous (done by one's own free choice)
  2. unprompted (without prompting, out of one's own initiative)
  3. self-imposed (voluntarily imposed upon oneself)

Declension[edit]

Inflection of oma-aloitteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative oma-aloitteinen oma-aloitteiset
genitive oma-aloitteisen oma-aloitteisten
oma-aloitteisien
partitive oma-aloitteista oma-aloitteisia
illative oma-aloitteiseen oma-aloitteisiin
singular plural
nominative oma-aloitteinen oma-aloitteiset
accusative nom.? oma-aloitteinen oma-aloitteiset
gen. oma-aloitteisen
genitive oma-aloitteisen oma-aloitteisten
oma-aloitteisien
partitive oma-aloitteista oma-aloitteisia
inessive oma-aloitteisessa oma-aloitteisissa
elative oma-aloitteisesta oma-aloitteisista
illative oma-aloitteiseen oma-aloitteisiin
adessive oma-aloitteisella oma-aloitteisilla
ablative oma-aloitteiselta oma-aloitteisilta
allative oma-aloitteiselle oma-aloitteisille
essive oma-aloitteisena oma-aloitteisina
translative oma-aloitteiseksi oma-aloitteisiksi
instructive oma-aloitteisin
abessive oma-aloitteisetta oma-aloitteisitta
comitative oma-aloitteisine

Derived terms[edit]