Minna

See also: minna

Danish

Etymology

From German Minna.

Proper noun

Minna

1. a female given name.

---

Estonian

Etymology

From German Minna.

Proper noun

Minna

1. a female given name.

---

Faroese

Proper noun

Minna f

1. a female given name

Usage notes

Matronymics

• son of Minna: Minnuson
• daughter of Minna: Minnudóttir

Declension

	Singular
	Indefinite
Nominative	Minna
Accusative	Minnu
Dative	Minnu
Genitive	Minnu

---

Finnish

Etymology

Borrowed from German Minna in the nineteenth century.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈminːɑ/, [ˈminːɑ̝]
• Hyphenation: Min‧na

Proper noun

Minna

1. a female given name.
   • 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 104:

     Ajatuksissaan kirkkoherra nimitti Helsingistä mukana tuotua taloudenhoitajaa Minnaksi, vaikka Ellen meni siinäkin naurettavuuteen asti, että nimityksen pitäisi kuulua Miina.

   • 1970 Veronica Pimenoff, Pohjoiset pelit, Tammi, →ISBN, page 103:

     Senkin nimi oli Minna. Minna oli kuullut sen äidin huutavan sitä. Pari vuotta sitten Minna-nimi olikin ollut muodissa, tuon ikäisiä Minnoja vilisi joka paikassa. Toista oli hänen aikanaan, kun koulussa muut haukkuivat Minna Canthiksi ja huusivat perään että "Miina, Miina, kahvi kiehuu, Miina menee ja hakee sen keittiöstä nyt!"

Usage notes

Very popular in Finland the 1960s and 1970s.

Declension

Inflection of Minna (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		Minna	Minnat
genitive		Minnan	Minnojen
partitive		Minnaa	Minnoja
illative		Minnaan	Minnoihin
		singular	plural
nominative		Minna	Minnat
accusative	nom.	Minna	Minnat
	gen.	Minnan
genitive		Minnan	Minnojen Minnain rare
partitive		Minnaa	Minnoja
inessive		Minnassa	Minnoissa
elative		Minnasta	Minnoista
illative		Minnaan	Minnoihin
adessive		Minnalla	Minnoilla
ablative		Minnalta	Minnoilta
allative		Minnalle	Minnoille
essive		Minnana	Minnoina
translative		Minnaksi	Minnoiksi
abessive		Minnatta	Minnoitta
instructive		—	Minnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Minna (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Minnani Minnani accusative nom. Minnani Minnani gen. Minnani genitive Minnani Minnojeni Minnaini rare partitive Minnaani Minnojani inessive Minnassani Minnoissani elative Minnastani Minnoistani illative Minnaani Minnoihini adessive Minnallani Minnoillani ablative Minnaltani Minnoiltani allative Minnalleni Minnoilleni essive Minnanani Minnoinani translative Minnakseni Minnoikseni abessive Minnattani Minnoittani instructive — — comitative — Minnoineni second-person singular possessor singular plural nominative Minnasi Minnasi accusative nom. Minnasi Minnasi gen. Minnasi genitive Minnasi Minnojesi Minnaisi rare partitive Minnaasi Minnojasi inessive Minnassasi Minnoissasi elative Minnastasi Minnoistasi illative Minnaasi Minnoihisi adessive Minnallasi Minnoillasi ablative Minnaltasi Minnoiltasi allative Minnallesi Minnoillesi essive Minnanasi Minnoinasi translative Minnaksesi Minnoiksesi abessive Minnattasi Minnoittasi instructive — — comitative — Minnoinesi first-person plural possessor singular plural nominative Minnamme Minnamme accusative nom. Minnamme Minnamme gen. Minnamme genitive Minnamme Minnojemme Minnaimme rare partitive Minnaamme Minnojamme inessive Minnassamme Minnoissamme elative Minnastamme Minnoistamme illative Minnaamme Minnoihimme adessive Minnallamme Minnoillamme ablative Minnaltamme Minnoiltamme allative Minnallemme Minnoillemme essive Minnanamme Minnoinamme translative Minnaksemme Minnoiksemme abessive Minnattamme Minnoittamme instructive — — comitative — Minnoinemme second-person plural possessor singular plural nominative Minnanne Minnanne accusative nom. Minnanne Minnanne gen. Minnanne genitive Minnanne Minnojenne Minnainne rare partitive Minnaanne Minnojanne inessive Minnassanne Minnoissanne elative Minnastanne Minnoistanne illative Minnaanne Minnoihinne adessive Minnallanne Minnoillanne ablative Minnaltanne Minnoiltanne allative Minnallenne Minnoillenne essive Minnananne Minnoinanne translative Minnaksenne Minnoiksenne abessive Minnattanne Minnoittanne instructive — — comitative — Minnoinenne third-person possessor singular plural nominative Minnansa Minnansa accusative nom. Minnansa Minnansa gen. Minnansa genitive Minnansa Minnojensa Minnainsa rare partitive Minnaansa Minnojaan Minnojansa inessive Minnassaan Minnassansa Minnoissaan Minnoissansa elative Minnastaan Minnastansa Minnoistaan Minnoistansa illative Minnaansa Minnoihinsa adessive Minnallaan Minnallansa Minnoillaan Minnoillansa ablative Minnaltaan Minnaltansa Minnoiltaan Minnoiltansa allative Minnalleen Minnallensa Minnoilleen Minnoillensa essive Minnanaan Minnanansa Minnoinaan Minnoinansa translative Minnakseen Minnaksensa Minnoikseen Minnoiksensa abessive Minnattaan Minnattansa Minnoittaan Minnoittansa instructive — — comitative — Minnoineen Minnoinensa

Anagrams

• manin, minan, namin

---

German

Etymology

A pet form of Wilhelmina made well known by the comedy Minna von Barnhelm (1767) by G. E. Lessing.

Proper noun

Minna

1. a female given name.